Miesten 1. Divisioona A

Divarikatsaus 11/2021: Liigapotentiaalia ja viihdebisnestä

Kristika Turku

Voittosaldo kirjoittaessa: 5-3. Voitot HNMKY:sta, Kouvoista, Pyrinnöstä, HBA:sta ja JBA:sta. Tappiot MuKille, Raidersille ja ToPolle.

Viisikollinen liigatason koripallotalenttia, keihään kärkenä liigaseurojen Nokia 9210 Communicatoreissa pikavalintanumero ykkösessä neljättä vuottaan viettävä mr. Michael Wave. Täysin oikeutetusti sarjan voittajasuosikkeihin ennen kauden avausta naulatun Kristikan kone on yskähdellyt, mutta pelaajien rutiinitaso on niin julmetun kova, että talven pimenevien iltojen ”duunivuoro” -luokan voitot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kristikan hyvän ja vähän nihkeämmän päivän ero on kärkiryhmistä ollut alkukauden aikana suurin, mikä kertoo osittain siitä haasteesta joita ei välttämättä kasapäin kovia yksilöitä sisältävien joukkueiden kanssa aina muista miettiä: Pelaajien roolitusten, rotaation ja pelitavan säveltäminen pelaajien vahvuuspaletin mukaan ei ole mikään yhden iltapäivän mietinnän valmis, virheetön lopputulos.

MuKi osoitti erinomaisella valmistautumisella, mihin divarikokemusta omaava nuorten urheilijoiden nippu pystyy vielä hiomisvaiheessa olevaa huippujoukkuetta vastaan ja ToPo antoi todellisen oppitunnin siitä, miltä tämän kauden Divarin voittotaistelussa mukana oleminen tuntuu jos ryhmä ei ole täysin synkassa. Viisikko on joukkueella kuitenkin niin järjettömän kova tälle tasolle, että rakennusvaiheessa vastaan tulevien ongelmakohtien hidastetöyssyjen yli ajetaan useimmiten iskareiden värähtämättä.

Kristika luo Aallon yliluonnollisen fyysisen preesenssin ja taitopaketin sekä Johan Kotavuon juonikkaiden ajojen vuoksi kasapäin uhkaa maalatulle alueelle, mikä vastavuoroisesti avaa kaarelle parhaimmillaan Ruissalon verran tyhjää tilaa. Puolustusten suojellessa parhaan kykynsä mukaan rimaa poistaakseen turkulaisten helpot korit, nousee Kristikan hyökkäystehojen varianssi väkisinkin kaaripommituksen frekvenssin kasvaessa.

Olipa pitkäveteinen tapa sanoa, että Kristika heittää hemmetisti kaarelta. Se oli nyt varmaan se ydinviesti tässä.

Aallon henkilökohtaiset uroteot pitävät Kristikan myös sarjan ahkerimpien vapaaheittojoukkueiden joukossa. Asia nousee entistä merkittävämmäksi mitä lähemmäs kevään kuumia pelejä edetään, sillä jokainen vapaaheittoon päättyvä hyökkäys on mahdollisuus kärkijätkille ottaa pari rauhallisempaa happea sisään ja puolustuksen aloittaa dyynit kuolleesta pallosta.

Kristikan käskyttäjien Juha Ruohosen ja Ray Ailuksen kunniaksi on todettava, että hyökkäyspelikirjaa ei ole lähdetty viemään liian monimutkaiseksi. Laatuyksilöt laitetaan muutamiin puolustukseen ikäviin kompromisseihin pakottaviin tilanteisiin ja sen jälkeen nautitaan saaduista työsuhde-eduista kun, esimerkiksi, Teemu Sulosen tulisade-luokan liekityspotentiaali, Ville Hännisen kokonaisvaltainen päällikköys ja Anton Kankaanpään ”Andrei Kirilenko 10 metrin heittokantamalla” -imitaatio katkovat puolustuksen selkärankaa yksi lähestymistilanne kerrallaan.

Lyhyt tarina pitkästi: Kristikan joukkue hakee vielä lopullista muotoaan ja pienet kurssin korjaukset kauden edetessä tulevat tuomaan isoja muutoksia joukkueen lopullisen päätepysäkin eikun sataman sijaintiin. Suurimmat jännitysmomentit odottavat kuitenkin kevätauringon sulattaessa jäitä, siihen asti pitää jaksaa tehdä nöyrää duunia arjessa.

Alkukauden Avainhahmo

Mikael Aalto vetää tuplatuplan keskiarvoilla ja repii yli 5 hyökkäyslevyä per ottelu. Mies ei pelaa missään nimessä uransa parasta kautta, mikä on monellakin tasolla todella pelottava ajatus siitä, missä Kristikan potentiaalin katto oikeasti kulkee. Kun homma skulaa täysillä sylintereillä, mies näyttää siltä aikuiselta mieheltä, joka vetää yhdeksän vuotta yli-ikäisenä junnusarjassa.

Raiders Basket

Voittosaldo kirjoittaessa: 5-3. Voitot JBA:sta, HBA:sta, Huimasta, Kristikasta ja Kouvoista. Tappiot Hongalle, HNMKY:lle ja Pyrinnölle.

Divarin paras show!

Pyrimme välttämään tarpeetonta hyperbolaa näillä leveyspiireillä, mutta jos yksi joukkue ja joukkueen tapahtumat tuovat euroliigavälähdyksiä Divarimaailmaan, se on Raiders. Järvenpään liikuntahallin hornankattila, 333 katsojaa, Raiders vs. HNMKY, tunteiden vuoristorataa ja taktisia iskuja ja vastaiskuja ottelussa, jossa yleisö ei hengittänyt viimeisen jakson (29-28!!!) aikana sisään kertaakaan. Voittoheitto Devaughn Jenkinsin sormista rimalle ja ulos summerin soidessa…

Ei tarvinnut edes olla paikan päällä nauttiakseen tuosta tapahtumasta täysin rinnoin, mutta voi veljet ja veljettäret miten teki mieli olla.

Raidersin koko tapahtuma imaisee mukaansa jo pelaajaesittelyiden aikana. Valot pois, AC/DC:n Thunderstruck soi, sumukone luo mystiikan verhon jonka pelaajat murtavat yksi vuorollaan ja yleisö mylvii ja taputtaa gladiaattoreiden saapuessa areenalle. Tähän päälle jokaisessa pallonhallinnassa koko sielullaan mukana elävä head coach Besim Maxhuni, joukkueen yksilöiden taitoja korostava sekä niihin nojaava, hienolla tavalla moderneja ja old school elementtejä sisältävä yleisöön menevä hyökkäys…

Järvenpään liikuntahalli on tällä kaudella unelmien teatteri ja katsomopaikoista on keväällä kova kisa. Kausikortin ostamiseen annetaan vilpitön suositus tässä ja nyt.

Raidersin ottelutapahtumasta meidän kaikkien olisi hyvä ottaa oppia seuratoiminnassa, koripallossa ja elämässä. Kun heittäytyy ja lyö itsensä likoon välittämättä siitä, näyttääkö joskus vähän kliseiseltä, lopputulos on parhaimmillaan jotain ihan sairaan siistiä. Keep it up, tiedotusosasto ottaa yhteyttä seuraavaa katsausta ennen.

Raidersin jenkkikaksikko Devaughn Jenkins ja Ahmad Gilbert on miltei täydellinen järvenpääläisryhmälle, erityisesti Aleksi ”Too Tall” Liukon siirryttyä Keski-Suomesta joukkueen riveihin tarjoamaan blokki-, rullaus-, ja hyökkäyslevypallouhkaa. Noin parimarkkainen parivaljakko tuo poskettoman määrän urheilua sekä ulottuvuutta parketille erityisesti Liukon kanssa pelatessaan ja on suurin syy siihen, että Raiders on koko sarjan kiihkeimmin rimalle menevä joukkue.

Kun viisikon täydentävät äärimonipuolinen ja fiksu, Tarmossa divaridebyyttinsä tehnyt ja Korihaissa liigakokemusta kauden verran kerännyt laituri Elias Lahdensuu sekä syöttötaidollaan järvenpääläiskatsomoa alituiseen kohahduttava Keravan Kolli Ossi Eskola, ei Raiders syyttä ole noussut jo nyt varteenotettavaksi Divarin finaalikandidaatiksi. Viisikon ulkopuolelle keskitytään tulevissa katsauksissa tarkemmin, mutta Raidersin kärkiosaaminen riittää kantamaan joukkueen runkosarjassa todella korkeisiin sijoituksiin ja pitää huolen siitä, ettei pudotuspeleissä yksikään joukkue halua kokea Järvenpään liikuntahallin ilmanpainetta vierasjoukkueen roolissa ainakaan ratkaisuottelussa.

Alkukauden Avainhahmo

Devaughn Jenkins. Raiders toden totta kylvää tuhoa korirenkaan lähellä enemmän kuin muut joukkueet sarjassa ja tämä henkilöityy hyvin vahvasti Jenkinsiin. Pallon kanssa tai pallottomana, Jenkinsin olemus itsessään lietsoo pelkoa puolustuksen alitajunnassa jo kauan ennen kuin lokomotiivi puskee pahaa-aavistamattomien apupuolustajien ohi, yli ja läpi. Viimeistelytarkkuudessa on ajoittain toivomisen varaa ja HNMKY-matsin loppuhetket varmasti vainoavat miestä tovin, mutta mikäpä sen parempi sytyke seuraavan kehitysaskeleen ottamiselle olisi kuin arpeuttava henkinen trauma.

Torpan Pojat

Voittosaldo kirjoittaessa: 7-1. Voitot Oulusta, JBA:sta, HBA:sta, Huimasta, Kristikasta, HNMKY:sta ja Kouvoista. Tappio Hongalle.

Todetaan nyt heti kärkeen, että on todella epäreilua, että Agentti Sahlberg on saanut koota ympärilleen Divarin superjoukkueen ilman koripalloliiton väliin astumista. Suomikoriksen syvässä päädyssä asiasta ollaan närästetty läpi koko syksyn.

For realz, ToPon nippu on ihan jäätävä. Jussi Syrjäsen hellässä huomassa lempeitä ohjeita kuuntelee sellainen kasa koripallo-osaamista ja kokemusta, ettei mikään muu ryhmä pääse tuon yhdistelmän kanssa samalle tasolle. Osaamisen kanssa tinkimätön vaatimustaso perusasioiden tekeminen ja vastustajan reisiä myöden ongelmiin laittavat taktiset elementit tekevät ToPosta kokonaisvaltaisen ankean joukkueen pelata vastaan.

Sahlbergin Sikermä käsittää sata vuotta Divaria nopeudella ja syöttötaidolla dominoinut Miki Kuusiston, yhä edelleen mahdottoman matchup-ongelma Eldar Skamon, enkelin kosketuksen kaaren takaa omaavan Topi Halmeen, ikinuoren Ilkka Sirolan JA NIIN EDELLEEN JA NIIN EDELLEEN.

Tuohon päälle maisemasta poimittuja ammattimiehiä takapelaajien Robert Hallin ja Caleb Richeyn muodossa sekä 210-senttinen vuori Tommy Hamilton. Jesus christ.

Nimivahvoja joukkueita sarjasta löytyy muitakin, mutta ToPon kohdalla roolitus ja pelaajien hierarkia näyttää ulospäin täydellisen selvältä kaikille, eikä kukaan poikkea tarpeettomalla tavalla konseptista vaan koko jengi tietää yhteiset säännöt sekä tavoitteet ja niiden mukaan vedetään viikosta toiseen.

Roolien ja sapluunan selkeys välittyy erityisesti joukkueen hyökkäyspelaamisesta, jossa Sahlbergin ja Halmeen tyyliset kaaripommittajat ja heidän painovoimansa ruokkivat sisäpelaajien mahdollisuutta onnistua ja vastavuoroisesti ToPon kyky luoda pallottomalla liikkeellä ja taktisilla koukeroilla rimauhkaa vapauttaa kaarelle tilaa ja aikaa heittäjille. Fun fact: ToPo on selvästi sarjan tehokkain joukkue kaaren takaa ja sen sisältä. Eivätkä nämä asiat selity pelkästään Syrjäsen taktisella osaamisella tai pelkästään pelaajien taitotasolla ja kokemuksella.

Munkassa tehdään kertakaikkisen huikeaa työtä niin miesten kuin naistenkin edustusjoukkueiden saralla. Yhdistävänä tekijänä on luonnollisesti Syrjänen, mutta kiitos ja kunnia kuuluu jokaiselle toiminnan mahdollistajalle ja laadun ylläpitäjälle. Todella kilpailullisella pääkaupunkiseudulla ToPon kaltaista kovaa nousukiitoa ei ole helppo saada aikaiseksi.

Selänpesu on suoritettu, joten todetaan nyt loppuun, että tiedotusosasto suorittaa etukäteisvarauksen jo nyt ainakin yhteen ToPon pudotuspeliottelun lippuun. ToPon pelaamista on nautinnollista katsoa ja joulukuun viimeiset ottelut, kotona MuKia (!!!!!) ja vieraissa Raidersia (must watch TV) vastaan kannattaa jokaisen divarifanaatikon lyödä kalenteriin CAPS LOCK PÄÄLLÄ.

Alkukauden Avainhahmo

Hyvin öljytyn koneistosta on vaikea nostaa yhtä osaa ylitse muiden, mutta nostetaan yksi kuitenkin. Ilman aseveljeään Juuso Kauppista uuteen ja pelottavaan huomiseen astellut Miki Kuusisto on ollut vähintään yhtä vakuuttava roolissaan kuin aikaisempina vuosina. Hyökkäyksen primus motor ja esimerkillisesti pelin rytmiä hyppysissään pitävä Kuusisto on jo kahdesti kieputellut kaksinumeroiset syöttölukemat taululle, eikä tahti varmasti ainakaan hyydy kevättä kohden edettäessä.

Honka

Voittosaldo kirjoitushetkellä: 7-1. Voitot Pyrinnöstä, MuKista, Raidersista, ToPosta, JBA:sta, HBA:sta ja Huimasta. Tappio Oululle.

Ennen kauden alkua kukaan, korostan, _kukaan_ ei lyönyt rahojaan sille, että Honka aloittaa kauden kuudella perättäisellä voitolla. Ensinnäkin sen takia, että sellaista vetoa ei ole ollut tarjolla, tarkastin. Toiseksi, koska valtaosin 02-04 ikäisistä koostuneen joukkueen ei kuulu olla näin valmis Divari-A:n valloittamiseen.

Toki, nostetaan 198-senttisen ammattilaislaiturin näköinen kissa myös heti pöydälle. Travis McConico hankittiin joukkueen vahvuuteen, jotta nuoret honkalaiset pääsevät kaikki hiomaan omia vahvuuksiaan ilman, että nuorukaisten täytyy venyä liikaa ja liian nopeasti omien vahvuusalueidensa ulkopuolelle. Tämä, sekä ammattilaisen työn jäljen näkeminen viikosta toiseen on antanut Hongan urheilijalupauksille mahdollisuuden kasvaa omalla vauhdillaan kohti valtakunnan kärkeä ja kasvattanut metaforallisia rintakarvoja.

On helpompi lentää ja levittää siipiään kun tietää, että auringon polttaessa siivet on joku ottamassa kiinni ja pelastamassa päivän.

Head Coach Aapo Heinonen on sivurajakarisma-rankingissa sarjan kiistaton ykkönen (Rege Rouskun manttelinperijä), emmekä voi edes kuvitella kuinka voimaannuttavaa on pelata sen auran vaikutusvyöhykkeellä, jota Heinosen Zen-mestarimainen olemus levittää ympärilleen otteluiden vaikeimmillakin hetkillä. Taktiikkawelho ei ole vielä päässyt vilauttamaan otteluiden loppuhetkien pelikirjaansa poplarin liepeiden alta, mutta ehkä se on parempikin säästellä parhaita hittejä kevään kuumimpiin koitoksiin.

Honka on ollut nuoren kauden ehjimpiä nippuja puolustuspäässä parkettia. Selkeät ja pelaajien selkärankaan kaiverretut konsepti ja apusäännöt, esimerkillistä käsien käyttöä ja kommunikointia. Emme hehkuta enempää Heinosen kädenjälkeä, mutta Honka on McConicon ympärillä todella ehjä, hyvin valmennettu ja kollektiivina ihailtavalla tavalla työskentelevä joukkue erityisesti nimenomaan puolustuksessa.

Hyökkäyspäässä Hongan tilankäyttö on lähes yhtä esimerkillistä kuin pelaajien käsien käyttö ja puolustuskonseptin toteuttaminen 20 metriä etelämmässä. Pallon liikutus, ”actionista” seuraavaan siirtyminen, puolustuksen ensimmäisen option pois ottamiseen reagointi sekä leikkauksien ja kaariliikkumisen uskomaton symbioosi luo illuusion siitä, että Honka pelaisi useimpina hetkinä yhden pelaajan ylivoimalla. Ei pitäisi olla mahdollista leikata rimalle kymmenen kertaa yhden hyökkäyksen aikana, saaden samaan aikaan luotua viisitoista potentiaalista korintekopaikkaa kaarelle. Älkää tarkastako matematiikkaamme, unen vähyys ja kofeiiniyliannostus luovat osaamisen ja ymmärtämisen illuusion joka heijastuu sekavana horinana internetissä.

Yksilöistä itsensä parrasvaloihin ovat pelanneet tarvittua tulivoimaa ja aktiivisuutta kaarelta pohjattomalla, mutta täydellisen oikeutetulla itseluottamuksella tarjoava 200-senttinen laituri Matias Rissanen sekä sarjan etukenttäpelaajien eliittiin tietään tekevä 204-senttinen Aamos Laavainen. Kaksikon erityisominaisuudet korostuvat ja pääsevät toden teolla oikeuksiinsa juuri McConicon kanssa pelatessa ja kevään korville ehdittäessä on syytä odottaa duon pystyvän Alvar Peltoniemen, Riku Korhosen ja tietään takaisin ydinrotaatioon pelaavan Markus Hyytiäisen kanssa kannattelemaan voittavia viisikoita pidemmissä pätkissä.

Tiedotusjaoston tarkan silmän seuraamista tilastoista yksi mielenkiintoisin on McConicon minuutit. Miehen läsnäolon suurin arvo on se, että jossain vaiheessa runkosarjaa häntä tarvitaan enää 28-30 minuuttia illassa.

Hatunnosto, kumarrus ja kiitos Hongan suuntaan. Alkukausi on ollut hienoa seurattavaa myös etäämmältä ja ryhmän kehityskaarta seurataan periksiantamattomalla mielenkiinnolla. 

Alkukauden Avainhahmo

Joo Travis McConico. Oikeasti? Joku mietti tätä? Get that fudge out of here.

Keskiarvot 29/10,5/7,8s/4,6r. Kaksi triplatuplaa. Tällä hetkellä sarjan MVP. Vastalauseita emme ota juuri nyt vastaan.

Aiemmat katsaukset löydät täältä:

Sijat 9-12: https://www.jba.fi/divarikatsaus-m1da-11-2021-sijat-9-12/

Sijat 5-8: https://www.jba.fi/divarikatsaus-m1da-11-2021-sijat-5-8/