Pudotuspelit? Check. Auki jätetty toimiston ovi? Check. Villisieluinen sänkiparta vapaalla jalalla vastoin viranomaisten ohjeistusta? Check. Aamuyön tuntien varustamalla itsevarmuudella, taskuvalo suussa ja King Jahvan hodari taskussa kirjoitettu pudotuspeliennakko? The show must go on.
”Joo ei tässä hätää. Kaikki pääsee Linnanmäellä kuitenkin hurjimpiin laitteisiin ilman vilunkipeliä. Ja ainoastaan Tiitusta vähän jännittäis.” – Head Coach Tupamäen analyysi parketille torstaina alkavassa puolivälieräsarjassa astelevasta spartalaislegioonasta.
Itseasiassa, legioona on 4-6 tuhannen sotilaan Rooman valtakunnan armeijan perusyksikkö, eikä täten sov-
THIS. IS. SPARTA.
Eikun sitä just että se on tietysti juuri näin.
Ikärakenteen ja arkikielessä käytettyjen filosofisten tommyhellstenismien (Tommi Luojus knows) määrän perusteella hämmentävän urheilullisen, yhdessä kesässä silmämääräisestä kolkytviis senttiä kasvaneen ja äänenmurroksen läpikäyneen pikkuveljen rooliin asetettu HBA keplotteli tiensä kevään tosipeleihin kellistämällä Kristikan ja Oulun runkosarjan päätöskierroksilla. Sarjataulukkosijoituksen voi siis suoraan ohittaa olankohautuksella, sillä helsinkiläinen akatemiakollektiivi saapuu sarjaan nosteessa, valtavalla itseluottamuksella ja totutun kamppailuvalmiina.
Runkosarjan kohtaamiset menivät molemmat JBA:n nimiin, mutta helpolla eivät jyvääääskyläläiset kummassakaan mittelössä selvinneet. Etsikkoaikoja tarjottiin molemmille ja rajulla, hurmioituneella kirillä…eikun hyökkäyspelaamisen tempolla JBA nousi lopulta rockymaisesti tuulettamaan portaiden yläpäähän.
”YOU’RE THE BEST AROUN-”
Väärä elokuva. Timanttinen montaasi kyllä.
Kurkipotku on pysäyttämätön
Courtside-jakkaroilla on syytä olla hereillä, sillä tässä sarjassa maisema vaihtuu ja tilanteet pelataan sellaisella vakaumuksella loppuun molemmilla puolilla, että väärään aikaan aivastamalla menettää monen runkosarjaottelun edestä tarinan arvoisia tapahtumia.
Monen sorttimentin koripallolupausta on tälläkin kaudella HBA:n sinivalkoisissa sporttaillut Divari-A:n parketeilla, mutta nostakaamme kolme valioyksilöä valokeilaan journalistisen lisäarvon nimessä. Tämä ei ole epäluottamuslause muille pelaajille (Muhonen, Pällijeff, Karhu jne., näemme teidät kyllä), mutta muste ja paperi ovat kortilla tätä nykyä ja auktoriteettihenkilöt vahtivat hukkalyöntihävikkiä haukan lailla.
Weber Staten yliopistoon ensi kaudeksi siirtyvä Viljami Vartiainen on tälle tasolle legitiimi korintekouhkakirje aina puolen kentän ylittäessään. Heittoprofiili on moderniin koripalloon terveellisen ruokaympyrän standardien mukainen, kaukoheitto on irrotusrohkeuden noustessa prosentteja (33,6) enemmän huomiota vaativa ja urheilullisuuden noustessa jälleen portaita ylöspäin, on 195-senttinen laituri rimalla haasteellinen hidastettava.
189-senttinen takapelaaja Morris Ugusuk on herättänyt kiinnostusta myös in the United States Of The Americas ja NCAA-tarjouksia ilmestyy joka nurkan takaa kuin sähkönmyyntifeissareita kevään ensimmäisinä aurinkopäivinä. Kansainvälisillä antropometriaominaisuuksilla varustetetu Ugusuk on kehittynyt oikeastaan jokaisella pelin osa-alueella isoin harppauksin parin viime kauden aikana ja on nykyään parhaimmillaan sarjan pelottavimpia takapelaajia saadessaan vilauksenkaan ylimääräistä valoa puolustuksen saumoista. Urheilullinen, ulottuva ja ajoista myös syöttövalintoja alituiseen paremmin löytävä Ugusuk asettaa JBA:n puolustukselle kovan luokan haasteen.
Ja sit on tottakai 2006-syntynyt, 201-senttinen Olavi Suutela, joka on taas näitä mickejantusen kaltiasia epäreiluja lupauksia, joiden kanssa joutuu nostamaan vähintään viidesti vain kädet ylös joka matsissa. Skriinitilanteissa sarjan paras rullauksiin irtoava, pehmeäkätinen ja ketteräjalkainen Suutela on myös korin lähellä 1vs1-tilanteissa mauttomalla maltilla operoiva nuorukainen. Tukijalan varassa liikutaan tarvittaessa useampikin akselinkierto, samalla skannaten potentiaalisia leikkaukseen tiputuksia kunnes pallo höynäytetään jostain vapaaksi auenneesta viimeistelyikkunasta sukkaan silkkisellä pehmeydellä.
Eikä tässä vielä kaikki! Aromipesän jouluversio, Joulupesä, on punainen ja siellä voi hauduttaa vaikka riisipuuron valmiiksi! Aromipesiä on Suomessa myyty yli 80 tuhatta kapp-
Mikä fiksaatio sulla on siihen Aromipesään? Milloin tämä vitsi menee vanhaksi? Keväällä 2018?
Hernekeitto like never before.
Niin aivan.
Muistatteko Nikkei-veitsisarjan? Sillä olisi pystynyt leikkaamaan vaikka Kuuban ohjuskriisin tulinarimman vaiheen jännityksen keskeltä kahtia.
Mutta niin, Suutela. Liikkuu tarpeettoman vaivattoman näköisesti tuon mittaiseksi nuorukaiseksi ja se nyt vaan harmittaa kun ois tosi kiva että kaikilla ois samat lähtökohdat. Tässä on nyt vaan epäreilut jaot ja Google ei edes kerro, että mistä nyt saadaan harjoiteltua lisäsenttimetrejä JBA:n ”Ihan keskiarvon mitoissa, ei tässä ole mitään hävettävää. Kaikille sitäpaitsi käy näin joskus.” mittaisille pelaajille.
No, pyristellään parhaamme mukaan. Jos oltais pizzantekijöitä, niin se olis muuten ”pyreestellään”. Ette varmaan ole tajunneet tuotakaan miettiä koskaan aikaisemmin, mutta nyt se vie teiltä ikuisesti aivokapasiteettia joltain tärkeämmältä asialta, kuten vaikka Kake Randelinin Margarita-kappaleen sanoilta. Ne tuplataputukset tulee sit aina vaan siinä kertosäkeen ekan Margaritan jälkeen, muistakaa se.
Kolhuja kokenut Jyvääskylän koripalloakatemia on painanut kevätkauden pelaavilla kokoonpanoilla, joita on nyt ainakin valmennuksen ollut helppo peluuttaa. Toisaalta, tämä saattaa olla myös tietynlainen ”thinking ahead” mallinen ansa, koska, kaikkihan tietävät alasarjoista tutun viheliäisen tilanteen, kun vastustaja painaa vartti ennen peliä röökiltä zedappijonoon.
Kuudella pelaajalla.
”Jätkät, noita on vaan kuus. Tänään juostaan.”
Ja joka ikinen kerta se on pelkkää hemmetin kävelyä ja kuudella pelaavasta jengistä hengästyy ainoastaan se yks yli-innokas koutsipersoona joka käy koijaamassa pari helppoa mukia toiseen päähän kun vastustajan keskittyminen herpaantuu.
Lopputulos: Kuuden pelaajan bändi voittaa neljällä ja lähtee saunailtaan polvet jäissä.
Tuomas ”Xabi Alonso” Flinck pelaa koripalloa kuin vastassa olisi jatkuvasti se alasarjoista nousua hamuava, höntyilevä A-junnujen sähkötysnippu ja Flinck on se kuudella pelaavan herrasmiesporukan veteraanipointti. Ikinä ei kyllä ole yhtään kiire mihinkään ja jatkuvasti on neljä askelta kaikkia muita edellä. Ohimennen on tälle kaudelle kolmen pisteen heitto remontoitu myös uran parhaille lukemille, koska, hitto, miks ei?
Käsittämättömän hienon JBA:n tilanteesta tekee se, että kentällä on jatkuvasti yksi, usein kaksi mestariwelho-tason pointtia Juuso ”kakstoista ja viis missä vaan, millon vaan” Salmen muodostaessa Flinckin kanssa Divarin pelintekovoimaisimman takapelaajaduon. Rimalle mennään mistä vaan ja millon vaan, kolmen pisteen volyymi ja tarkkuus molemmat ennätyslukemissa ja kehityskaari tasaisessa, concordemaisessa nousussa.
Tiitus ”Mississippi Bullet” Kuukkanen ja Kalle ”Too Much Kalle” Koivunen, voi veljet mitä wesseleitä! Molemmat ovat tehneet pisteitä keskiarvollisesti vähemmän kuin vuosi sitten, mutta molemmat ovat monta pykälää monipuolisempia ja kokonaisvaltaisempia pelureita. Tiitus liikkuu edelleen montaellismaisella keveydellä pitkin parkettia ja on nykyään vähintään yhtä suuri päänvaiva vastustajan hyökkäyksille kuin puolustuksille. Kalle menee rimalle, dare I say, montaellismaisella helppoudella kansainvälisen tason heittouhkan ja montaellismaisen heittorohkeuden avatessa ajosaumoja sepposen (Taalasmaa) selälleen.
Eino ”Big Balls” Montin on noussut yleisön suursuosikiksi menneen kauden aikana, kuten on pahus sentään ollut syytäkin. Mikään ei sykähdytä katsomossa yhtä paljon kuin Eino ottamassa mahdollisimman ison 1vs1 haasteen vastaansa, kummassa tahansa kenttäpäässä. Vastaavaa stop&start pelaajaa ei taida koko sarjasta löytyä, jonka vuoksi tässä annetaan nyt virallinen varoitus pudotuspelivastustajille jo etukäteen, että:
Riittävästi kylmää EA-kassiin. Nilkkanne ovat vaarassa.
Oliver ”Se on KANden, ei KAN’Tden” Kanden on kauden aikana saanut ja joutunut pelaamaan käytännössä kaikkia mahdollisia rooleja joita koripallojoukkueesta löytyy. Bussikuskin hommat vielä jollekin vierasreissulle, niin bingokortti on täynnä. Toisaalta, OMA VIKA. Jos osaa käsitellä palloa, syöttää, skriinata ja rullata tai popata, möyhiä pienempiä vastaan sisällä ja heittää kaarelta HETKINEN SE HEITTÄÄ YLI 44% KAAREN TAKAA MORJESTA PÖYTÄÄN…
Joo. 198-senttinen Kanden on aika hyvä, IDGAF-tason huijauskoodi tällä hetkellä.
Teemu ”Ellan veli” Hiltunen on tehnyt väkevän paluun pelikentille keväällä ja nostaa omalla 201-senttisellä panoksellaan JBA:n keskipituuden jo aikuisten ihmisten mittoihin! Rehellisiä vitospaikan työkaluja pakissaan pitävä Teemu on jokerikortti ja kierrepallo, jonka arvo saattaa nousta arvaamattomiin mittoihin.
Ja sit meil on enää, ketäs meil on.
Tommi ”Läntisen veli” Luojus. He-Man. Conan Barbaari. Tällä kaudella pelipaikat 1-5, check. Eniten irrotuksia kaarelta divariuralla, check. Sarjan isoin hauis ja parhaat voimatulokset missään lajissa, millään mantereella, millään vuosikymmenellä? Check.
Miettikää tilanne, missä hyökkääjä näkee edessään ensin Flinckin. Okei, pickiä tänne, pakko saada vaihto aikaiseksi.
Skriinin takaa tulee eteen hymyilemään Tommy Gunn.
Alt+F4.
Edellämainittujen lisäksi kehissä saatetaan nähdä muitakin, jos lääkäri näin suo.
Torstaina lähtee, kello 17.30! PUDOTUSPELIT, MONNARILLA! LET’S GOOOOOOOO!!!!
Paras kolmesta. Kevät on ihanaa aikaa.
Ostappa otteluliput täältä niin ei tartte jonottaa:
