JBA-väriä nähtiin myös miesten U20 ikäluokan maajoukkueessa kesän päätapahtumassa, Kalle Koivusen ja Markus Muilun edustettua Suomea EM-kisoissa Georgiassa. Tärkeimmissä peleissä loukkaantumisista ja sairasteluista kärsinyt Suomi pelasi tiensä hienosti pronssiotteluun, mutta pronssimitali ja samalla nousu A-Divisioonaan ensi vuodeksi jäi harmittavan lähelle kun Viro kaatoi nuoret Sudet kymmenellä pisteellä.
– Kyllähän tämä kuitenkin lopputuloksestakin huolimatta oli pariin aikaisempaan vuoteen verrattuna ihan erilainen kesä, kun pääsi taas pelaamaan kunnon arvokisoihin. Tätä tuli odotettua melkosella innolla ja kun kyseessä oli vielä mun viimeinen juniorimaajoukkuekesä, niin kyllähän tästä jäi kiva fiilis, Huima-kasvatti ja JBA:n tarkkakätinen takakentän maestro Kalle Koivunen toteaa.
Kallen kisamatka oli henkilökohtaisella tasolla vähintäänkin onnistunut. Kotimaisen koripalloyleisön toimesta miehen otteita ihasteltiin ja vastustajien leireissä Suomen #12 oli isolla, paksulla punakynällä merkattuna viimeistään turnauksen loppuun mennessä.
Miltä se tuntuu, kun lyö palloa radalle ja jokaisen irrotuksen hetkellä vastustajan koutsi huutaa vapaasti suomennettuna, että ”helkkari jätkät, ei tää sama jamppa voi koko ajan saada kättä vapaaksi!”?
– Pakko sanoa, että kyllähän se tuntu joka kerta hyvältä kun paino kolmosen säkkiin ja vastustajan penkiltä alkaa kuulumaan meteliä ja käsiä levitellään, Kalle naurahtaa.
– Niistä reaktioista tulee myös sellanen tunne itselle, että omaa heittoa arvostetaan jo korkeammallakin tasolla. Kyllä siitä aika hyvä fiilis tuli joka kerta.
Turnauksen kohokohtana Kalle säkitti Serbiaa vastaan kuusi kolmosta ja yhteensä 22 pistettä. Ainoa kysymys kuuluukin enää: Kumpi sytyttää enemmän, Serbia EM-kisoissa vai [arvottu Divarijengin nimi] esimerkiksi Raiders marraskuisena torstaina?
– Olihan toi nyt ihan kiva päästä Serbiaakin vastaan pelaamaan, mutta en tiedä voittaako se kuitenkaan Järvenpään liikuntahallin tunnelmallisia runkosarjavääntöjä, Kalle hymyilee.
– Ei vaan, siis olihan toi kaikkinensa aika ainutlaatuinen kokemus päästä pelaamaan noin kovan tason joukkuetta vastaan. Itelle sattui vielä hieno onnistuminen siihen peliin, mutta tappio harmittaa tottakai. Oli se silti aika erityinen fiilis ja latautuminen peliin, kun ei noita pelejä pääse ihan joka käänteessä pelaamaan.
Kokonaisuutena onnistuneen turnauksen ja koko maajoukkuekesän mielenkiintoisin kysymys lienee silti se, että onko Markus Muilu yhtä iloinen velikulta maajoukkueen tapahtumissa kuin JBA:n treeneissä?
– Ihan sama veijari se on! Nyt pitää vaan toivoa, ettei intti muuta miestä ihan täysin, Kalle virnuilee.
Muuramen Urheilijoiden kasvatti Muilu oli äärimmäisen laadukkaan sentterirotaation kolmas palanen, joka tarkoitti vääjäämättä minuuttien piiloutumista ison kiven alle. Siitä huolimatta Markus oli harvojen minuuttiensa aikana täysin pesunkestävä EM-tason pelaaja ja antoi valmennusjohdolle juuri sitä, mitä se isolta mieheltä tarvitsi.
– Tietysti, kun kilpailu pelipaikasta on näin kovaa ja laadukasta, on myös treeneissä taso äärimmäisen korkealla. Peliajasta huoilmatta tämä oli todella kehittävä kesä, Markus kertaa.
Muilu ei ole maajoukkueleiritysten ensikertalainen, mutta harjoitusottelukakun päälle kirsikaksi saatiin tänä kesänä vihdoin paikka EM-kisojen joukkueessa.
– Kaikkinensa tämä oli itselle selvästi hienompi kesä aikaisempiin verrattuna jo ihan siinä mielessä, että pääsin ensimmäistä kertaa EM-kisoihin pelaamaan. Tietysti oli myös samalla ensimmäinen kesä -02 syntyneiden ikäluokan mukana, Markus muistuttaa.
EM-kisadebyytti kauden päälle, jonka aikana väkivahva muuramelainen otti myös Divari-A:ssa ensiaskeleensa. Jos tämä ei ole kolhuista ja loukkaantumisista kärsineelle pelaajalle onnistunut ja fanfaareja kohdalleen ansaitseva vuosi, emme tiedotusportaassa tiedä mikä olisi.
Markus, enää on yksi tärkeä asia selvitettävänä.
Heittääkö Kalle enemmän vitsejä JBA:n vai Susilasten paidassa?
– Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että Susilasten, vaikka ei suurta eroa kuitenkaan ole, Markus valottaa.
– Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki tietää edelleen sen, että multa ne paremmat vitsit löytyy.
