Jyväskylä Basketball Academyn edustusjoukkueen vierailu Tapiolan Urheiluhallin lämpimään lauantai-iltaan oli koripallo-ottelu, jonka vuoksi Jyväskylän yöhön ei tarvinnut lähteä juhlimaan. JBA suoritti yhden jakson omalla tasollaan, mutta Espoo United pelasi koko 40 minuuttia, juosten 100-66 (56-23) –voittoon.

Avausjakson aikana Espoo United oli joukkueista pykälän verran terävämpi, mutta JBA pysytteli kovien yksilösuoritusten ja yksittäisten terävän joukkuehyökkäämisen valonpilkahdusten ansiosta vielä iskuetäisyydellä. Yhdeksän pisteen tappioasema venyi kuitenkin toisella jaksolla lukemiin, joihin peruskoulun matematiikantunneilla ei edes opeteta laskemaan.

 

Jeb Iveyn johtama EU:n hyökkäys loi kuin liukuhihnalta laadukkaita heittoja niin lähelle, kauas kuin keskimatkallekin. Samalla espoolaisten vaihtava palloskriinipuolustus sai JBA:n hyökkäyksen seisahtumaan ja vierasjoukkueen pelaajat hyökkäämään vuorotellen 1vs1-mentaliteetilla, mikä kostautui JBA:n näkökulmasta harkitsemattomilla heitonvalinnoilla ja tästä seuraavilla kotijoukkueen nopeilla hyökkäyksillä.

 

Puoliajan isolle tauolle Unitedin 9-0 –runin päätteeksi, jonka sinetöi Akseli Hartikainen lay-upilla summerin soidessa. EU 56, JBA 23. We’re not in Kansas anymore.

 

Kolmas jakso toi kuitenkin puhtia JBA:n pelaamiseen. Puolustuspäässä alkoi näkymään tuttua sähköä ja rähinää, EU joutui tekemään töitä jokaisen korinsa eteen ja hyökkäyksessä JBA pyöritti koneistoaan koko viisikon voimin. Kolmannen jakson puolivälissä JBA pussitti 12-0 –pisteputken ja kavensi eron ENÄÄ 22 pisteeseen.

 

Kolmannen jakson teemana oli kuitenkin Robi Juvonen SHÖY. Spektaakkeli piti sisällään 2 koriin johtanutta syöttöä ja 9 pistettä, sekä lukemattoman määrän turhautuneita kotijoukkueen pelaajia. Kukaan ei pysynyt Robin edessä, kukaan ei saanut Robista mitään otetta, Robi oli kuin öljytty uzbekistanilainen painija tatamilla ilman painitrikoita. Miettikää sitä. Robert ”öljytty mäyrä” Juvonen. Yksikään EU:n skriini ei myöskään osunut puhtaasti Juvoseen kolmannen jakson aikana, mikä oli omanlaisensa näytelmänsä sekin.

 

Päätösjaksolle lähdettiin kuitenkin sulassa sovussa EU:n johtaessa ottelua lukemin 72-52. JBA:n paras terä ja puhti jäi kolmannelle jaksolle, eikä vierasjoukkue saanut enää kurottua eroa kiinni Unitedin puskiessa päälle tutulla intensiteetillä. JBA:n kahdeksan pelaajan + yhden Kalle ”alkulämpönä puoli vuosikymmentä peliaikaa Rekolan A-poika vastaan” Peltosen suuruinen rotaatio kulki päätösjakson pintakaasulla ja United venytti eron jälleen kolmenkymmenen pisteen tuolle puolen.

 

Loppulukemat 100-66, mutta lopputulokset ovat vain numeroita. Tärkeintä on se, mitä lopputuloksella on sisällä sisimmässään. Sisäinen kauneus on lopulta se, mikä valloittaa katsojien sydämet.

 

Totta, 34 pisteen löylytys KUULOSTAA rumalta. Mutta jos olisitte nähneet Henry Boydin totaalihajoamisen päätösjaksolla kun Robert ”Nilkkaterminaattori” Juvonen tiputti puolustajan kyydistään ja pussitti floaterin säkin pohjalle, ymmärtäisitte elämän tärkeimpien asioiden olevan paljon muita kuin lukemia ottelutilastoissa. Jos olisitte nähneet Kalle ”K-18” Peltosen ”NOT IN MY KITCHEN BECAUSE IN MY KITCHEN THERE IS NOT EVEN A BASKET” –blokin, hymyilisitte edelleen samalla tavalla kuin silloin, kun maistoitte Omar-munkkia kahvinne kanssa.

Elämä on lopulta vain tärkeä osa koripalloa, mutta voi kuulkaa, tähän ei nyt keksitty sittenkään mitään syvällistä ja hienoa. Jatkakaa lukemista ja unohtakaa tämä kappale.

 

KALLE PELTOSEN BLOKKI!!!

 

Robert ”Hymyilevä keravalainen mattokauppias” Juvonen urakoi reilussa puolessa tunnissa 21 pistettä, 3 levypalloa, 4 syöttöä ja 2 riistoa. Robia myös rikottiin seitsemästi, mikä on lähestulkoon rikollinen lukema. Valtteri ”Hipsterin Valinta: Valkosuklaamacchiato” Leppänen heitti vierellä 10 pistettä ja jakoi 3 koriin johtanutta syöttöä. Havaitsen tässä jotain pyjamabanaani-symboliikkaa. Ehkä vain siksi, koska haluan.

 

Miikka ”Muikkukostaja” Marttinen osui avausjaksolla käsittämättömän hienon, kauniin, taivaallista symboliikkaa hehkuvan kolmosen. Sen jälkeen oli vähän hiljaisempaa. Ei se yrityksestä ja paikoista jäänyt kiinni, mutta lauantai-ilta ja Espoo eivät ole tamperelaiselle polkkatanssin suomenmestarille otollista laidunmaata. Samuli ”Imurikauppias” Oja urakoi kainalokarvan verran alle puoli tuntia ilman pisteitä, mutta Sojan pelaamista on yksinkertaisesti vain kiva seurata. Tinkimätön asenne joukkuepelaamiseen ja puolustamiseen herättää aina kipinän koripallorakastajien sielun ytimessä.

 

Timi ”Vieraskaukalon Viehätys” Puittinen. Selittäkää tämä nyt jotenkin, arvon lukijat. Kaaren takaa 55% vieraissa. Monnarin tutussa ja turvallisessa lämmössä 26,7%. MITEN, TIMI? MITEN!? Lauantaina taas pari jölmerssöniä ruukkuun 40% tarkkuudella. On se hieno mies. Miehen rikoskumppani Ville ”Vois koittaa joskus hauiskääntöä” Lehtonen ei ennättänyt pisteiden tekoon, mutta yhden aivan tolkuttoman, siis tolkkua vailla olevan crossoverista otetun pull-upin mies nykäisi ilmaan. Sen näyn turvin espoolainen noin viisikymmenpäinen yleisö nukkuu koko ensi viikon vähän paremmin. Niin kaunista.

 

Jaaaaaaakko ”Laukaan Lammaspaimen” Björk. Kaksi pinnaa, 3 hyökkäyslevyä, 1 syöttö ja viisi virhettä. Sellaiset köyhän miehen jereluomat tilastolakanaan. Laukaa 4ever. Winslo Barry Jr. aloitti verkkaisesti, mutta ennätti lopulta takomaan 20 pistettä ja 8 levypalloa, pakottaen kotijoukkueen rikkomaan itseään KAHDEKSAN KERTAA. Kakkoset 7/12, vaparit 6/10. Way to go, CJ.

 

Ja Peltosen Kalle. Kalle ”Huuda mun arvonimeä” Peltonen. Pari levyä. Yksi piste. Yksi riisto ja yksi YOLOSWAG-BLOKKI. Satoja unohtumattomia tuuletuksia ja liekityksiä, joiden arvoa ei voida mitata rahassa. Ennen kaikkea sympaattista läsnäoloa ja hengenluomista, sekä aivan järkyttävän energiamäärän tuomista parketilla jokaisena peliajan sekuntinaan. Kalle Peltonen. The gift that keeps on giving.

 

Taistelu jatkuu ensi viikon sunnuntaina, jolloin Monnarille saapuu vieraaksi perinteikäs Torpan Poikakuoro. Vitsivitsivitsi. Torpan Pojat. JBA vs. ToPo, 5.2. kello 14.00 @ Monnari.