Miesten 1. Divisioona A

Divarikatsaus 11/2021: Kaislikossa suhisee

Pyrintö Akatemia A

Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-6. Voitto MuKista ja Raidersista, tappiot Hongalle, Huimalle, Kristikalle, HNMKY:lle, Kouvoille ja Oulu Basketballille.

Zone diiffens ja Williams vetää päälle puoli tuntia per matsi, skoraa päälle 20, repii levyjä ja tarjoilee syöttöjä. Pieti Poikol-

Eikun ei. Ei ole Pyrinnön mestaruusvuodet, vaan Divari-A mallia 2021/22. Kion Williams on ollut alkukauden iloisimpia yllätyksiä kotimaisessa koripallokentässä ja nuorukaisen otteet Divarissa sekä myös Korisliigan puollela ovat olleet suuri ilon aihe Pyrinnön fanien lisäksi koko suomalaiselle koripalloväelle. Tähän päälle Pyrinnön vuoden 2021 yleisistä normeista poikkeava puolustus ja tamperelaiset ovat mukava piristys Divarin maisemassa.

Ikäjakauman puolesta Pyrintö Akatemia A on ihanteellinen kasvatusjoukkueeksi. Nuoria juniori-ikäisiä kasvamassa junnupeleistä aikuisten kilpakorikseen, junnuista ulos kasvaneita oman potentiaalinsa tavoittelijoita ja muutama kokeneempi kilpailemassa ja auttamassa toimintaa eteenpäin omalla panoksellaan. Kun samassa ottelussa kentälle lyödään Mika Nuolivirta, Karo ”Don Cobra” Puittinen ja Kion Williams, ollaan täydellisen divarijoukkueen postikoodilla.

Tamperelaisten paikkapuolustus ei ole ainakaan etäältä seurattuna täysi kopio viime kaudella ihastusta ja vihastusta herättäneestä versiosta, mutta samat perusperiaatteet siinä löytyvät. Se on omille pelaajille turvallisuutta tuova malli ja se varmuuden tunne tuo tekemiseen parhaimmillaan intensiteettiä ja energiaa, kun miettimisen määrä on minimissä. Kolikon kääntöpuolena on tilanne, jossa vastustaja pääsee riittävällä tavalla jyvälle puolustuksen heikoista kohdista ja saa ilmaan kohtalaisen vapaita kolmen pisteen heittoja.

Se, meneekö pallo sukan läpi vai ei, on usein määrittävä tekijä sille, kumman joukkueen itseluottamus kokee kohtalokkaita kolhuja ja kumman vahvistuu järkähtämättömiin mittasuhteisiin.

Vahvan identiteetin itselleen rakentanut Pyrintö on nuorelle pelaajalle siitä hieno paikka kasvaa, että pelaajapolku on niin selkeä ja looginen junnuista divareihin ja Korisliigaan, että eteneminen on verrattain saumatonta. Puolustus on yksi osa-alue, mutta myös hyökkääminen sisältää selkeän identiteetin erityisesti A-Divarin ja liigajoukkueen kohdalla. Riistoista ja pitkistä levypalloista juostaan esimerkillisesti ja puolessa kentässä rimalle kohti menevä liikenne on ruuhkaan verrattavissa. Divarin ahkerin vapaaheittojoukkue haastaa puolustuksien 1vs1 osaamista ja kykyä puolustaa palloskriinitilanteita keskeltä kenttää, eivätkä peruskivet muutu liioin liigajoukkueeseen edettäessä.

Kauden edetessä liikenne Akatemia A:n ja Korisliigan välillä saattaa ymmärrettävistä syistä vilkastua, mutta massainvaasiota ei varmasti tulla näkemään. Divarin kantavat voimat tulevat olemaan epäilemättä kantavia voimia myös keväällä ja Pyrinnön kohtaaminen sekä matsia edeltävät videopalikset tulevat läpi kauden olemaan erityisellä tussilla kalenteriin merkittyjä tapahtumia.

Alkukauden avainhahmo

Kion Williamsin rakettimainen nousu Divarin takapelaajien kärkiryhmään tapahtui odottamatta ja yllättäen todennäköisesti kaikille muille kuin perheen aamupalapöydän jäsenille, mutta voi veljet sitä nousua on ollut hieno seurata. Vain kertaalleen alle 20 pisteen jäänyt Williams kantaa isoa vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisesta ja selvittää tiensä korille käsittämättömällä volyymilla siihen nähden, että vastustajat ovat varmasti ottaneet nuorukaisen tarkkaan syyniin. 50% kakkosistaan säkittänyt Kion on korkeasta volyymista huolimatta pysynyt tehokkaana, mikä ei ole itsestäänselvyys nuoren pelaajan kohdalla. Hats off.

Helsinki Basketball Academy

Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-5. Voitot MuKista ja Huimasta. Tappiot Raidersille, ToPolle, JBA:lle, Hongalle ja Kristikalle.

All I want is everything, all of the time.

A Little bit of everything, all of the time.

Miro Little Show on ollut alkukauden toimintasuunnitelman etusivu, keskiaukeama ja takakannen kupletin juonen summaus. Joukkueen ykkösnimi pisteissä (20), levyissä (8,9), syötöissä (6,4) ja riistoissa (1,7), sekä toki myös pelatuissa minuuteissa (30:28) on sellainen meriitti, että sitä harvoin näkee isommissakaan piireissä.

Littlen takana HBA-merkkiselle joukkueeksi totutun urheilullinen ryhmittymä hakee vielä roolituksiaan viisikon ulkopuolella, mutta pienissä väläyksissä on ollut havaittavissa kaikuja menneiden vuosien joukkueista, jotka pelkällä ulottuvuudella ja urheilullisuudella veivät kaiken elintilan vastustajilta hyökkäyspäässä ja juoksivat jalat alta matkalla hyökkäyskorille. Tämän vuoden painos ei ehkä raa’an talentin puolesta yllä samalle tasolle kuin parhaiden Divari-A vuosien HBA, mutta pieniin puristuksiin potentiaalia on ihan koko ruutitynnyrin täydeltä.

Vakuuttavan määrän kokoa ja näköä jokaisella pelipaikalla kentälle juoksuttava HBA on puolustuspäässä ollut lähempänä menneiden vuosien dominoivia ryhmiä, mutta hyvät puolustuspätkät eivät ole vielä riittävällä tasaisuudella realisoituneet pisteiksi toisessa kenttäpäädyssä. Isoin ongelma hurjaan tempoon pyrkivällä nuorella joukkueella ovat olleet menetykset, joita on vielä tässä kohtaa kautta tullut eniten sarjassa.

Kokemuksen syvä rintaääni kuitenkin haluaa muistuttaa, että nuoret joukkueet kehittyvät näissä asioissa kauden mittaan likimain aina. Tai, no, se ”likimain” voidaan ottaa pois siinä kohtaa kun valmennuksen päävastuussa on Juha Stenin kaltainen seppä. Muutama menetys per ottelu vaihtuu kansainvälisen luokan rimaurheilusuorituksiksi tai ajoista ulos syötetyksi kulmakolmoseksi ja elämä näyttäytyy melkoisen eri valossa Mäkelänrinteellä.

Littlen lisäksi esille nostettavia nimiä ovat ehdottomasti laiturikaksikko Eino Pällijeff ja Viljami Vartiainen. Vaikka Vartiainen onkin vielä tuskaillut kaukoheittonsa kanssa, pystyy kaksikko tarjoamaan korintekouhkaa kirjaimellisesti jokaisesta kentän kohdasta kun etäisyysmittarin lukema tipahtaa yksinumeroisiin. Kaksikon lisäksi Gezim Bajrami on sarjan väkevimpiä korinalusvääntäjiä ja pakko se on myöntää, että aina kun Ville Tolonen pelaa koripalloa niin katsojat viihtyvät, pelattiin sitten vieraissa tai kotona.

HBA ei ole ehkä täysin voittosaldonsa veroinen joukkue, hyvässä mielessä. ToPon, Kristikan, Raidersin ja Hongan kohdannut nuorisolaisryhmä on maksanut oppirahat talteen hyvissä ajoin, joten oppimisen kurvin uloskiihdytysvaihe alkaa kenties siintää edessä ennemmin kuin moni uskookaan.

Alkukauden avainhahmo

Miro Little. Asiaa voi koittaa kierrellä ja kaarrella, mutta jenkkiyliopistojen halutuimpien nimien joukkoon tiensä ahkeroinut Little on ihan vähintään yhtä arvokas pelaaja HBA:lle, kuin kuka tahansa yksittäinen pelaaja on omalle joukkueelleen tällä hetkellä. Kauden avausottelun triplatupla (26/13/10) MuKia vastaan on kovimpia suorituksia kotimaisilla koripallokentillä syyskauden aikana.

Munkkiniemen Kisapojat

Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-5. Voitot Kristikasta ja HNMKY:sta, tappiot HBA:lle, Hongalle, Huimalle, Kouvoille ja Pyrinnölle.

Munkassa on alkukausi pelattu sellaisella sapluunalla korista, missä Alexander Aglassinger, Leo Nordberg, Emil Uotila, Joonas Timonen ja Robin Åvist muodostavat yhden sarjan luotettavimmista viisikoista ja siihen nojataan kuin Hakeem Olajuwon tukijalkaan. Tasaisuutta ei ole vielä löydetty rotaation pyörähtäessä toden teolla käyntiin ja roolitusten hakiessa paikkojaan penkin tuodessa tuoreita jalkoja ja mieliä kentälle, mutta toimivan ja voittavan koripallon ydin on todistettavasti löydetty.

Modernin koripallon mukaisen heittokarttapuristin mieltä lämmittää se, että ko. viisikko ampuu yksissä tuumin ilmaan keskimäärin noin 29 kolmosta per peli. Kun vielä jokainen ampuu vähintään 33,3% tarkkuudella ja täten analytiikka antaa herrojen kaaripommituksiin päättyvistä hyökkäyksistä oletusarvoksi pisteen per pallonhal…

Niin joo, totta. Tämä koripallon todella lyhyen matikan tukiopetustunnin tasoinen materiaali ei kiinnosta kyllä yhtään ketään. Jätkät ampuu roskaa ilmaan aktiivisesti ja riittävän hyvällä prosentilla, että sillai kannattaa tehdä myös jatkossa. Antaa palaa vaan.

MuKin joukkue on nuori, mutta kuitenkin tuntuvasti A-Divarista kokemusta omaava. Esimerkiksi, viisikon pelaajista Timonen, Uotila ja Åvist ovat pelanneet MuKin paidassa aina joukkueen B-Divarin neitsytkaudesta 2016/17 asti. Divarikokemuksen marinoima, hyvin valmennettu ja otteluihin valmistettu joukkue pelaa hyökkäyspäässä erinomaisella tilankäytöllä ja tietää, miten minkäkinlaista puolustusmallia vastaan on syytä lähteä hyökkäämään.

Puolustuspään haasteet ovat tarjoilleet alkukaudesta nautinnolliselle, modernille ja pallosta hyvin huolta pitävälle hyökkäämiselle tarvittavaa kauhun tasapainoa. Yleisö maksaa elämyksistä ja viihteestä, eikä näistä ole MuKin matseissa ollut puutetta. Toisella puolen aikarajaviivoitusta kiekotetaan viisi hyökkäystä putkeen vastustajan puolustus solmuun ja ammutaan perään pari kuljetuskolmosta skriinin takaa naruihin ja toisella puolen keskialueen invaasioviivaa puolustetaan hyvällä sähköllä ja käsien käytöllä, mutta pienet yksityiskohtien yskähtelyt kertaantuvat ja sukka kuluu yhtälailla molemmissa koritelineissä.

Kun sanomme, että MuKin pelit ovat neutraalille katsojalle takuuvarma nautinto, todellakin tarkoitamme sitä.

Isossa kuvassa KTP-yhteistyö tekee MuKista erinomaisen kehitysympäristön nuorille pelaajille, jotka eivät vielä ole valmiita isoon vastuunkantoon Korisliigan puolella. Liigapeleissä vaihtelevia minuutteja saavat pelaajat pääsevät kilpailemaan ja kantamaan isoa vastuuta A-Divarissa, joka on pelaajakehitykselle täydellisyyttä hipova yhtälö.

Alkukauden avainhahmo

Tämä kilpailu käytiin kahden MuKi-ikonin välillä. Joonas Timonen ja Emil Uotila ovat olleet Munkkiniemen juhlittuja sankareita koko joukkueen A-divaritaipaleen ajan, eikä valssin tahti ole mihinkään muuttunut tänäkään syksynä. Uotilan tupla-tuplan keskiarvot viidessä pelissä ja Timosen 5,7 syötön keskiarvo peilattuna vain 1,9 menetykseen ottelua kohden ovat kovia lukemia yli puolen tunnin peliajoilla.

Uotila koppaa tämän kunniamaininnan kuitenkin tällä kertaa, puhtaasti kahden perättäisen 27 pisteen ottelun vuoksi, jotka molemmat päättyivät MuKin voittoon. Erityisesti aikuisen miehen tuplatupla (27/18/4s) paikalliskamppailussa HNMKY:ta vastaan lämmitti aivan varmasti jokaisen divariseuraajan rintalastan sisällä.

Jyväskylä Basketball Academy

Voittosaldo julkaisuhetkellä: 1-6. Voitto HBA:sta, tappiot Raidersille, ToPolle, Oulu Basketballille, Hongalle, Huimalle ja Kristikalle.

Vuoristoratamainen alkukausi on tarjoillut elämyksiä katsojille, oppimisen mahdollisuuksia nuorille pelaajille ja närästys-rytmihäiriö cocktaileja valmennusstaffille.

 Viime kaudesta rutkasti uudistunut joukkue on menettänyt viisikollisen pelaajia maailmalle, joista kolme liigaparketeille. Tilalle saapuivat kokeneemmasta ikäluokasta (suhteellinen käsite) jyväskyläläisille koripalloihmisille tuttu Lauri Jäntti ja koripallokarttaa kiertänyt liekkiranne/samettikurkku Semi Saari. Nuorempina siloposkina Eino Montin Oulusta ja Forssa-Loimaa akselilla koripallo-oppinsa tähän mennessä saanut Oliver Kandén. Sekä, tietysti, nuoria urheilijalupauksia HoNsU/JyWe akselilta.

JBA:n alkukausi on täydellinen esimerkki kasvun prosessista, jossa nuoret roolipelaajat ja kollektiivia ylläpitävät kokeneemmat taiteenharjoittajat nousevat toiminnan ytimeen, kantamaan isoa vastuuta harteillaan. Tärkeästä rotaation pelaajasta The Jätkäksi kasvaminen ottaa aikansa ja vaatii todella paljon henkisellä puolella, eikä sitä kasvun tietä hypähdellä punahilkkamaisesti läpi yhden kesän aikana. Se vaatii ponnisteluja sekä aikaisempia isompien haasteiden kanssa painimista ja sitä tietä JBA:n ryhmä käy nyt läpi.

Jokaisessa alkukauden ottelussa kanvaasille maalautunut teos on suurin piirtein samanlainen. JBA tykittää parhaimmillaan silmiä hivelevällä pallon liikutuksella, palloskriinitilankäytöllä ja leikkauksilla vastustajien puolustuksia loputtomaan solmuun ja pääsee kyykkäämään vapaata kolmosta kiertoradalle tai hyökkäämään isoimpaan saumaan sitten Mooseksen aikojen. Toisessa hetkessä koneistoon lipsahtaa soraa, ajoitukset ja toteutus ovat puoli askelta vinossa, lumipalloefekti syö energiaa puolustuksen intensiteetistä ja kierre on valmis.

Se, kuinka nopeasti tuo lumipallo pysäytetään, on yksi merkittävä kasvun mittari JBA:n tämän kauden tarinassa. Kasvutarinat ovat toisaalta kaiverrettu jyväskyläläisten identiteetin syvimpään DNA:han, eikä Coach Tupamäkeä parempaa nuoren ryhmän oikealle polulle opastajaa välttämättä löydy koko Suomesta.

Kotivoitto HBA:sta ja paikalliskamppailu Huimaa vastaan näyttivät sen potentiaalin, jolla JBA pystyy keväällä kääntämään ”parinkymmenen minuutin hyvät tsempit” koko ottelun mittaiseksi voitosta kamppailuksi ihan sarjan parhaita joukkueita vastaan. Hengästyttävä puolustuksen intensiteetti ja parhaimmillaan täydellisessä synkassa toimivat stunttaamiset, avut ja rotaatiot, sekä kovatempoinen, huolellinen ja määrätietoinen hyökkäyskonseptin toteutus nostavat yksilöiden vahvuudet täydellisesti esiin ja antavat vastustajan valmentajalle metaforallisen hiekassa kylvetetyn rubiikin kuution ratkaistavaksi.

Yksilöistä itsensä esille ovat syksyn aikana nostaneet etukentän moniosaajat Ville Virtaharju ja Lauri Jäntti, sekä takakentän taitureista kaarelta tulta syöksevä Kalle Koivunen, eleetön pointtimaestro Tuomas Flinck ja joka matsissa muutaman ”mitä helw-” hetken tarjoileva Tiitus Kuukkanen. Pari välivuotta tutkan alla kulkenut Jäntti nousi viime kaudella Divari-B:ssä Kipinän paidassa takaisin kilpakoripallokartalle ja on ollut kiistattoman kaukoheittovoimansa (ja kiistattoman 202-senttisen vartensa) kanssa kipeästi kaivattu lisä jyväskyläläisryhmään, eikä miehen osaaminen ja potentiaali ole kyllä kadonnut mihinkään. Mies paranee kuin kilju – Vaatekaapisssa piilossa yhteiskunnalta, kaivetaan esiin kun aika on juuri eikä melkein oikea.

Takakentän kolmikko tarjoilee jokainen omaa erityisosaamistaan ja kun se päivä lopulta tulee, että Coach Tupamäki saa yhdistettyä miehet kuin Transformerit konsanaan, tulee tuosta pelaajasta täydellinen takapelaaja ja Susijengin matka maailman huipulle on valmis alkamaan. Kuukkasen jatkuva hyökkäysuhka ja epäreilun vaivaton liikkuminen koripalloparketilla on saanut rinnalleen tinkimätöntä puolustuspäässä kilpailua ja kamppailua, joka on nostanut nuoren miehen sarjan viihdyttävimpien pelaajien joukosta Divarin ”kannattaa ottaa seurantaan ennen kuin valtavirtamedia löytää hänet” -pelaajien ryhmään. Koivunen on kansallisen tason turvallisuusuhka heti puolen kentän ylitettyään ja Flinck on kaukoheittoa vaille virheetön koripalloilija, ihminen ja käsite.

JBA:n kausi näyttäisi noudattavan isossa kuvassa tuttua kaavaa, vaikka tuloksien puolesta onkin ollut hieman mollivoittoisempaa kuin proggiksen parhaina kausina. Syksyllä haetaan roolituksia ja pelillisiä suuntauksia linjaillaan kompassin kanssa oikeille reiteille, mutta kevään tullen joukkue on todennäköisesti jälleen sarjan ikävimpiä nippuja pelata vastaan, koska työkalupakista löytyy eväät minkälaisen tahansa koripallon pelaamiseen ja kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisumalli.

Alkukauden avainhahmo

Jos jokainen nuori pointti pelaisi koripalloa kuin Tuomas ”Flinckenstein” Flinck, ei kukaan haluaisi enää katsoa junnukorista koska sille basketille ominainen, viehättävä höntyily ja ylikovaa vetäminen (niin se kääntyilee) katoaisi tyystin. Uran kovinta syöttökeskiarvoa (6,2) alkukauden aikana welhoillut Flinck on ollut rauhoittava preesens niinä hetkinä, kun jyväskyläläisten PV:n keula on meinannut karata hallitsemattomiin korkeuksiin ja vastaavasti toiminnan dynamo kun siihen on pitänyt saada eloa. Väitämme, että Flinck suorittaa tällä kaudella vähintään yhden triplatuplan. Jos ei pisteitä meinaa kasaantua, pitää repiä kaksinumeroiset riistot. HBA-voiton 11 syöttöä olivat täydellinen näyte Flinckin kyvystä rytmittää peliä ja pelata kaaoksen ja kiireen keskellä täysin omalla vauhdillaan.

Huomio! M1DA divarikatsauksessa seuraavana vuorossa sijat 5-8, pysy kanavalla!