Äänekosken Huima on sivakoinut ensilumien kunniaksi tiensä kahden ottelun mittaiseen voittoputkiloon. Pankkarin kirkkaiden valojen alla ovat joutuneet peräjälkeen nöyrtymään Helsingin nuoret kristillismieliset, sekä Tampereen Pyrintö Akatemia.
Tehokaksikko Core’von Lott ja Isaiah Lewis ovat nostaneet osakkeitaan voittopelien aikana, molempien onnistuessa vuorollaan riepottelemaan korisukkaa 31 pisteen arvoisesti. Ei siellä mitään Kessu Leppäsen yhden jalan stepbäkkejä ole vielä nähty, mutta nousukiito on kiistaton ja vierasjoukkueen puolustuksen jakamaton huomio on syytä kiinnittää kaksikkoon heti ylösheitosta alkaen.
Tai no, silloin se huomio kyllä nimenomaan on jaettu.
Tämän takia kukaan ei rakasta sua.
Jeesuskristus. Viiden tähden sammakkohyppy suoraan yläköydeltä.
Tärkeintä tämän päivän koitoksessa on kuitenkin muistaa, että Jyväskylästä ei edelleen uudenkarheahkoa motaria pitkin mene vieraspelimatkaan kuin 35 minuuttia. Tärkeintä se on sen takia, että siinä ajassa ehtii kuuntelemaan Huiman ikonisen kannatuslaulun kymmenen kertaa!
Ja siitä päästäänkin päivän ohjelmanumeron ytimeen sellasiella aasinsillalla, ettei edes kavioita kuule kun kaakki haukkoo happea joessa.
10 Kannatuslaulua, Maalibiisiä tai Tunnusbiisiä 10 Pelaajalle!
Huiman kannatuslaulu & Veeti Jämsen.
Ilmiselvempää aloitusta ei ole tarjolla, joten tartumme tähän välittömästi. Jämsen ja Huima, enemmän yhteen kuuluvaa paria ei keskisuomalaisessa koripallossa liene löytyvän. Biisi itsessään on nuorisolaisten sanoin bängeri, eikä yksikään kuulija ole ikinä pystynyt olemaan fiilistelemättä kertosäettä alustavan ”heeeeijehhei” -tunnelmoinnin tahtiin.
Korvamatoprosentti: 97%. Äärimmäisen tarttuva ralli.
PS. Jos kappaleella on joku virallisempi nimi, tiedotusporras ei sitä nopealla googletuksella löytänyt.
HoNsU-laulu & Elmeri Abbey.
”…vastustajan yllättäjä, HoNsU.”
Okei, enemmän yhteen kuuluvaa paria kuin Huima ja Jämsen ei löydy, mutta Abbey ja HoNsU löytävät tiensä kyllä samalle lähtöviivalle. Kappale ei svengaa ihan yhtä jouhevasti kuin Huiman kannatuslaulu, mutta onhan tässä aivan käsittämätön tunnelataus. Kappaletta ympäröivää mystiikkaa nostattaa vahvistamaton huhu sitä, että ”HoNsU HoNsU!” -huudot ovat Titta-Riina Lepistön ja Kaisa Lindin äänittämiä suoraan HoNsUn liigajengin saunaillasta.
Korvamatoprosentti: 92%. Mikäli kuulija ei ala spontaanisti taputtamaan biisin tahdissa noin kahden minuutin kohdilla, on kyseessä tunteeton ja kylmä ihmisrobotti.
Semi Saari & Hunajata.
”…ja pojat tahtoo sitä makiata lissää!”
Viralliset tiedot eivät kerro Semi Saaren olevan TPS-fani, mutta koriskenttien Marko Kiprusoff, Kimmo Rintanen ja Kai ”Kultaranne” Nurminen samassa paketissa ei jätä biisivalinnassa kauheasti tulkinnanvaraa. Jokainen lukija voi tykönänsä kuvitella Erkki Liikasen soimaan ja paidattoman Semin veivaamaan ilmaviulua. Se on näky, jonka voimalla selviää läpi vähän harmaammankin marraskuun! Kappaleena virheetön tunnelmannostattaja ja jokainen ”ÄSSSSS” tulee stereoista niin hyökkäävästi, että mukaan tempautuminen on kirjaimellisesti mahdotonta.
Korvamatoprosentti: 100%, ja jokaisen pitäisi olla kiitollinen siitä.
Kasperi Häkkinen & A-Team Theme Song.
Myönnetään, tämä kaikki lähti siitä, että Kasperi Häkkisen kanuunat ovat käytännössä identtiset Mr. T:n paidattomasta ulos työntyvien joukkotuhoaseiden kanssa. Mr. T:n ikoninen ”I pity the fool” on lainaus eri filmatisointiklassikosta, mutta se on myös se lause joka todennäköisesti pyörii Kassun päässä aina kun miestä vastaan yhtään kukaan yrittää lähteä möyhimään korin läheisyydessä.
Korvamatoprosentti: 78%. Tietyn iän ja/tai populaarikulttuurikasvatuksen saaneilla prosentti on huomattavasti korkeampi.
Lätkä Lentää & Gleb Sokolov, Kalle Kalin, Santeri Mäntynen sekä head coach Tommi Koskinen.
”…Hei! Keltapaita lämäs maaliin!”
Okei, Glebin pelaaminen on kysymysmerkki ja Santeri on Peli-Karhujen kasvatti, mutta Lappeenranta-kytkökset ovat siinä määrin vahvat tämän hetkisessä Huimassa, että hyvä ne on listata tähän kaikki. Erkki Liikasen toinen mestariteos on kertosäkeen osalta lähes yhtä kova menopala kuin Hunajata, joka nostaa esille seuraavan tärkeän kysymyksen:
Olemmeko varmoja, että Erkki Liikanen ei ole aikamme ylivoimaisin muusikko?
Jokatapauksessa, Lätkä Lentää on äärimmäisen kova ralli ja siinä määrin hyvän mittainen, että sen ehtii Jyväskylä-Äänekoski välillä kuuntelemaan ehkä noin 14 kertaa. Ja yhden kerran vielä parkkipaikalla, luu ulkona.
Korvamatoprosentti: 99%. Säkeistö, not so much. Kertosäe? Tuhat prosenttia.
Niilo Kärkkäinen & Dawson’s Creek tunnari.
”Idonwannaweeit….dy, dyydyydyy, dy, dyydyydyy”
Okei, siis, kuunnelkaa. Ei nyt mikään timanttinen veisu, eikä nykynuorisolle soita kelloja koko sarja edes. Mutta tämä on valkoisten teinien tv-historian kulmakivisarjoja ja nuori James Van Der Beek on ihan VÄHÄN kuin Niilo Kärkkäinen. Miettikää nyt Niiloa jallittelemassa nuorta ”ennen Tom Cruisea” versiota Katie Holmesista. Toisaalta samalla pitää muistaa todeta, että sarjan todellinen tähti oli tottakai Joshua ”Charlie Conway” Jackson. Ducks Fly Together.
Tämä oli ehkä nyt enemmän tiedotusosaston purkautumista Dawson’s Creekistä, Mighty Ducks strösselillä.
Korvamatoprosentti: ”IDONWANAEEEIT” -kohta, 100%. Kaikki muu, 3%.
Tuomas Flinck & Paavo Pesusieni.
”Are ya ready kids? Aye aye, captain!”
Tämän voi ottaa puhtaana hassutteluna, tunnarin alun kapteenivertauksena, tai sit miettiä Paavo Pesusienen kykyä muuntautua ihan minkälaiseksi sankarihahmoksi tahansa tarpeen niin vaatiessa. Ja miehen hyvä ystävä on vähemmän terävä yksilö Patrik. Kuka jengiläinen nyt tunteekaan piston sydämessään, niin IHAN VARMAAN SYYSTÄ.
Korvamatoprosentti: 74%.
Aarre Abbey & O.C. Theme.
”California here we come, right back where we started from.”
Ikoninen 2000-luvun alun sarja, joka jätti lähtemättömän jälkensä populaarikulttuurihistorian sivuille. Ryan ja Marissa olivat kuuminta kamaa basic bitch teinien keskuudessa. Mutta. Todelliset tietäjät löysivät sarjan kantavan parin jo heti avausjaksoista, eikä Seth Cohenin ja Aarre Abbeyn kylmänviileällä komedisella ajoituksella ja toimituksella ole käytännössä mitään eroa.
Aikansa mestariteoksia kaikki. Aarre, Seth ja Phanton Planetin California.
Korvamatoprosentti: Liian pieni kappaleen kiistattomaan ylivoimaisuuteen nähden.
Eino Pällijeff – Fresh Prince Of Bel-Air.
”Now this is a story, all about how my life got flipped, turned upside down.”
What a story. Alkukauden kuumin nimi A-Divarissa, kaikki merkittävät tilastot raketin lailla yläviistoon ja JBA:n etukentän monitoimityökalu, joka tekee tarvittaessa ihan mitä tahansa voittaminen minäkin iltana vaatii. Kappale ei ole tarttuvin korvamato, mutta se on siitä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, klassikko ja täysin korvaamaton osa sitä maailmaa johon me kaikki tänäkin päivänä heräsimme. JBA & Will Smith = Bel-Air ja Eino Pällijeff.
Tai jotain.
Korvamatoprosentti: You’re moving with your auntie and uncle to Bel-Air.
Koripalloennakkona tämä oli ensiluokkainen, älkää koittako väittää muuta.
Kello 18.30, Pankkari. Huima-JBA. Matkustakaa mahdollisuuksien mukaan paikan päälle, koska perhana, kyllähän basketti maistuu paremmalta mokkapalan ja kahvin kera.
Jos ei kuitenkaan mitenkään onnistu, niin Koris-TV. Tiedätte kyllä.
