Emme myönnä, että Divari-A:n pudotuspelien otteluohjelma olisi yllättänyt autoilijat tai tiedotusportaan. Ei sillä, että se myöskään valtavasti myöntämistä vaatisi kun ensimmäinen pudotuspelipätkä tulee yhden sarjan jo alettua. Savuava ase jne.

ALKOIPAHAN VAAN AIKA NOPEAAN, EI MEILLÄ MUUTA.

Avataan sillä sarjalla, joka on vielä korkkaamatta.

#1 Torpan Pojat (Uuno. Uuno on numero yksi. 19-3) vs. #8 HNMKY (9-13)

Kyllä se nyt vaan niin on, että vaikka koripallo on koko Suomen kansallislaji, sytyttää täällä skutsistanissa asti Helsingin Herrojen pudotuspelikädenvääntö. Töölön Kisahalli ja Helsingin Urheilutalo hönkivät asbestin ja hengitystievaurioilta maistuvan tunnelman lisäksi mittaamattoman määrän urheilukulttuuria ja historiaa, eikä maukkaampia areenoita voi yhdelle pudotuspelisarjalle toivoa.

ToPo tuntuu jenginä välillä epäreilulta. Kokemusta, osaamista, ymmärrystä, intohimoa, aistikkuutta ja taiteellista silmää on enemmän kuin muilla pudotuspelijoukkueilla yhteensä. Olemme tehneet taustatyömme huolella, uskokaa meihin. Tästä puuttuisi enää, että Juuso Kauppinen syöksyy pudotuspeliavauksessa Kisiksen uumenista parketille ratkaisuhetkillä kuin Rey Mysterio konsanaan!

Kauppisen ”running mate” Miki ”Riki Sorsan veli!?” Kuusisto on kuitenkin edelleen täällä, eikä välttämättä poistu Divarin keskikirkkaista valoista ikinä. Ja mikäs tuossa on dominoidessa, kun Syrjäsen pelikirja tarjoaa tasapainoiseen ateriakokonaisuuteen hyvän määrän tilaa, aikaa ja oikea-aikaisesti tutkalle ilmaantuvia syöttövalintoja. Kuusisto on yksi niistä HAUSKOISTA pelaajista vastustajan näkökulmasta, joista aina kopissa jauhetaan samat sävelet.

”Joo anna tilaa vaan, ei se heitä kuitenkaan. Sit sil ei oo enää paikkoja ajaa eikä samoja syöttökulmia. Ei sillä sit oo mitään.”

Sit taas katsotaan matsin jälkeen tilastolakanaa, josta löytyy 11 syöttöä, 8 levypalloa ja muutama ujutettu setappi puhtaasta uhmakkuudesta. Ja joku +92 plusmiinuksessa. Arvostakaa Miki Kuusistoa.

Caleb Richey ja Tommy Hamilton tuovat todella mausteisen lisän ToPon vahvaan kotimaiseen runkoon. Richey ei mene perus skoraajajenkin muottiin vaan on valmis myös pelaamaan korista just sillä tavalla, kuin ToPon hyvin öljytyssä koneistossa tarvis on. Selkeä lisäarvo löytyy kuitenkin potentiaalisesta paikaltaanlähtönopeudesta, MITÄ EI KYLLÄ KUUSISTOLTA LÖYTYNYTKÄÄN RIITTÄVÄSTI. ToPo, teidän takakenttä on todella ärsyttävän hyvä, eikä vielä ole edes puhuttu siitä yhdestä mestarista.

Hamiltonin mauste on se, että mies on noin 250-senttinen ihmisvuori, joka on riittävällä kineettisellä energialla ladattuna niinsanottu pysäyttämätön luonnonvoima ja se on sit Herran hallussa (höhö), että kuka HNMKY:n pelaajista yltyy Daavidiksi Goljatin edessä ja lyö kroppaa likoon kun Hamilton laittaa mylvintäkintaat käteen ja alkaa niittämään riman lähellä. Salainen ase, joka ei ole kovinkaan salainen. Siis ei hemmetti se on iso mies.

Salaisista aseista tuli mieleen, että yksi salainen agentti vetelee ToPon riveissä edelleen. Niin kauan kun Eero Sahlbergin siluetti komistaa ToPon joukkuekuvaa, odotan ikuisesti myös Juuso Kauppisen luimuilevan lähimmän kulman takana. ToPo-IKONI on siitä mielenkiintoinen koripalloilija, että pystyy skoraamaan kevyesti kaksinumeroisille keskiarvoille ilman, että käy kaaren sisäpuolella tekemässä muuta, kuin lataamassa vauhtia heitolle juoksemiseen.

Silminnäkijähavaintoja ei ole kahden pisteen koreista, joten oletamme ”kakkosten” olevan vain sukat viivalla ammuttuja kolmosia. Aiheuttanut varmasti allergisia reaktioita. Sahlberg taistelee yhdessä Topi Halmeen kanssa Divarin ”MITEN SE ********* ON VAPAANA!?” -palkinnosta, joka jaetaan pelaajalle, jonka kohdalla vastustajan valmentaja on useimmin kiroillut, että, miten, jummijammi, se on kattavasta scouttipaperinipusta huolimatta, SILTI, KYKENEVÄINEN SAAMAAN KYYNÄRPÄÄN SUORAKSI KAAREN TAKAA?

Ja sit on Eldar ”En suostu katsomaan syöttöni kohdetta päin” Skamo.

Jos saisin toivoa yhtä matchuppia HNMKY:n puolelta, se olisi Emil Skytän nuoret pohkeet vs. Skamo. Skamohan luo väkisin jokaisessa pelaamassaan pudotuspelisarjassa välittömän matchup-ongelman kentälle astellessaan, mutta tässä olisi maustetta ja räjähdyspotentiaalia kaikkiin ilmansuuntiin. Young Legs vs. Old Patience. Skamo kouluttaa pienempiään postissa ja leikittelee nopeudellaan isompien pelaajien ohi kaarelta, joten on HNMKY:n valinta mikä tahansa, ei ongelmatonta ratkaisua löydy.

Skamolla on, kuin Damonilla taannoin Korisliigan pressipapereissa, pelipaikkana ”Se mitä Jussi tarvii”.

Mites HNMKY sitten? Miten vastata Divarin monipuolisimpaan ja tehokkaimpaan hyökkäykseen, joka löytää aina, eikä tyydy ikinä muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen heitonvalintaan?

No, ainakin jalkoja löytyy haastamaan Kuusiston ja Richeyn takakenttää. Samuli Mäkelä ja Erik Waxlax ovat Divari-A pelien määrässä kokeneinta konkareita, eivätkä kumpainenkaan häviä pätkän vertaa suoranopeudessa ToPon kaksikolle. Mikäli Mäkelä ja Waxlax onnistuvat navigoimaan tiensä ToPon zettien skriinitilanteiden läpi onnistuneesti, aukeaa HNMKY:lle uskottava mahdollisuus saada ToPon hyökkäys yskähtelemään. Mikäli joukkue tuossa onnistuu, voi matsin jälkeinen ”HOS” kajahtaa ilmoille yllättävänkin iloisin sävelin, sillä puhtaasti ”yksi vastaan yksi” tilanteiden puolustajina molemmat ovat vähintäänkin kyvykkäitä ja pystyvät lyömään ToPon pallotaitureille haastetta riittämiin.

Coach Timo Saukkolan eroottisia vivahteita huokuva koripallopelikirja sisältää sivistyneitä, koriksen kehityksen aallonharjalta roiskuvia nyansseja, joilla nuori ryhmä saa vastustajansa parhaimmillaan todellisiin pulmatilanteisiin pallon molemmin puolin. Löytyy erilaisia työkaluja palloskriinipuolustukseen, löytyy tuttujen settipelien sisältä kikkoja vastustajan pahaa-aavistamattomien puolustajien päiden menoksi ja löytyy staffi, jossa on pelkkiä radioääniä ja TV-kasvoja.

Takakentän kaksikon lisäksi HNMKY:ltä löytyy yllätysvalmiita etukentän welmuja Roni Vuoren ja Henri ”KAAPELIT” Mennanderin muodossa, jotka tuovat erityisesti puolustusriman äärelle tukalaa tilan tunteen puutetta.

Välimallin miehistä vaarallisin on kiistatta Santeri ”GET BUCKETS” Makkonen. Tarkempi kaaren takaa kuin sen sisäpuolelta ja heitto, jonka saa ilmeisesti irti ihan milloin vain ja mistä vain. Kauden mykistävin suoritus, ehkä koko Divarissa, on miehen 11/23 iltapuhde bonuskaaren takaa Pyrinnön (silloisen muodon) vieraana. Miten hyvin Waxlax-Mäkelä kaksikko ja HNMKY:n kansainvälisen luokan staffi saa Makkosta vauhtiin, siinä on yksi potentiaalinen jokerikortti koko sarjan kannalta.

JA AINA ON LEEVI-MATIAS TAIMELA! Back in business. Joskus taidolla, joskus tuurilla, aina tyylillä.

Edellinen joukkueiden kohtaaminen päättyi ToPon 97-89 kotivoittoon. Miten Kisiksen korit kohtelevat joukkueita? Kello 19, joko paikan päälle tai Ruutu+ ääreen, sillä se selviää.

#4 Kristika (14-8) vs. #5 HBA (13-9)

Mitäs meiltä täältä löytyy? Ai, alkanut pudotuspelisarja? Eeeeeei ole mahdollista, kyllä nyt ammattipiireissä oltais isolla äänitorvella toitotettu, että pelit alkaa. Ei olis koronakaranteenissa kotona olevilta laji-ihmisiltä vahingossakaan ohi pudotuspelikamppailu, vaikka olis yrittänyt pysyä uutispimennossa.

Käsi ylös, oma moka, katsotaan jälkilähetyksenä.

Molemmat jengit pitivät tahtipuikkoa hallussaan avauspuolikkaalla, mutta isommat swingit jätettiin puoliajan isolle tauolle ja loppuratkaisu veivattiin enemmän tai vähemmän tasatyönnöin maaliviivalle. Pitkä tarina lyhyesti:

Kristika johti ottelua tasaisen vapariköydenvedon ja Johan Kotavuon kolmosen jälkeen kahdella pisteellä viimeiselle kymmensekuntiselle mennessä. Aikalisältä Juha ”Juha” Sten piirsi skriinihärvelin, josta HBA sai isoa ilmaan, mutta valitettavasti vain rautoihin asti MUTTA EI SE MITÄÄN, KOSKA KANSAINVÄLISEN SKRIININ TEHNYT OKKU FEDERIKO SINGAHTI PAIKALLE JA SIIVOSI ROSKAT PÖNTTÖÖN JA MATSI TASOIHIN!

Ville ”Hännisen Ville” Hänninen koitti vielä jekuttaa Kristikan varsinaisen peliajan lopussa aikalisän jälkeen hupenevilla sekunnin kymmenyksillä voittoon kolmosella tai vapareilla. Tuloksetta. Ei syönyt.

Jatkoajan kuva oli kenties odotetunlainen ainakin alkutahtien osalta. HBA:n ykkönen pisteissä, levyissä, syötöissä ja viekkaissa hymyissä, Miro Little, hallitsi kenttätapahtumia vieraiden osalta joka puolella parkettia ja Mikael Aallon fyysinen, jopa ritarillinen preesens piti vaakaa tasapainossa.

Yksi valonnopeudella tehty suunnanmuutos, Little vapariviivalle ja Aallolle viides virhe, vaakakupit epätasapainoon ja HBA karkasi onnistuminen (ja Kristikan ohilaukaus) kerrallaan kohti maaliviivaa, turkulaiset takatukassaan. Kenties jopa odottamattoman kypsä loppuhetkien pelaaminen HBA:lta piti Kristikan kiriaikeet aisoissa, eikä edes loppusekuntien lipsahdus menetyksen muodossa antanut isännille enää sisärataa.

Urheilumetaforien jälkeen, HBA +6. Todella kova THE BIG STEAL nuorelta ryhmältä.

Ottelusarjan iso kuva ei muuttunut avauspelin jälkeen hirveästi. Kristika on hienoinen ennakkosuosikki paperilla, mutta HBA:n alati kehittyvät urheilijanuoret lyövät kyllä puolustuksellaan parhaimmillaan niin isoja kierroslukemia koneeseen, että jopa Teemu Sulosen quick releasen täytyy olla välillä way super too quick, jotta pallon saa kaarelta rimalle asti. Hänninen-Little on avauskierroksen kutkuttavin takapelaajien matchup ja tarjosi jo (toivottavasti) kolmieräisen ottelun avauserässä hienoja hetkiä. Jatkoajan Littlen avauskori ja muutama tovi myöhemmin nuorukaisen hyökkääjänvirheen kalastus Hänniselle – Pistäkää tätä suoraan suoniini.

Toista ottelua Kristika ei lauo 18% tarkkuudella siniviivalta (Hänninen 2/11, Sulonen 3/11, no way) ja Mikael Aallolla on vielä yksi kokonainen vaihde, joka lyödä sisään. Iso mies runnoi tilastoliuskalle 23/14, mutta yski 5 menetystä, ollen toki silti plusmiinustilastoissa plussalla kolmen pisteen verran. Mikäli Aalto pysyy parketilla sen verran kuin head coach Juha Ruohonen toivoo, on Kristika edelleen todella vahvoilla.

Hats off, HBA! Todella kova niisto heti kärkeen, eikä tätä puheista huolimatta voida pitää minään jättiyllätyksenä. Vaikka Little yksilöistä nouseekin kirkkaimmin esille, oli esitys erityisesti puolustuspäässä kollektiivin tuotos. Joskin, hemmetinmoisia urheilijayksilöitä sisältävän kollektiivin. Kollektiivin kuitenkin.

Erityismaininta Okku Federikolle, joka oli erityisesti ottelun ratkaisuhetkillä todella isossa roolissa. Tasoituskori varsinaisella peliajalla, mutta päälle esimerkiksi jatkoajalla Kotavuon kolmosen torjuminen kun ottelun voittajaa ratkottiin.

Eikaissiinä!

HBA juoksuttaa hienolla tilankäytöllä ja vauhdilla hyökkäystään, jotka useimmiten päätyvät pikänrolliin Littlen ja hienosti rullaustekniikat haltuun ottaneiden isojen kesken. Kristikan talenttimäärä Aallon ympärillä on edelleen todella jäätävä ja esimerkiksi Anton Kankaanpää saattaa yksinään kääntää ottelusarjan turkulaisille, mikäli sille päälle intoutuu.

LET’S GOOOO! SEURAAVA MATSI….ensi tiistaina?

Vattehel.

No, sillon sit. Toivottavasti kukaan ei unohda, että tätä sarjaa pelataan.