Kauden kotiavaus, kokonainen korispäivä Gradia D:llä U19 tyttöjen avatessa pelin, kasapäin härväykseen ja hämmennykseen houkuttelevaa hyökkäyspeliä ja mystisen koukuttavaa mocca pie tarjoilua kahvin kera. Ei sitä nyt enempää tarvitse tarjolla olla, jotta koripallon ystävän saa liimattua yhdeksi sunnuntaiksi katsomoon, joko kotisohvalle tai pakaroita hellivälle Gradian penkille.
Lappeenrannan Urheilutalon vierasreissulta ei kanapastaa kummempaa jäänyt reppuun, mutta onneksi treeneissä on vedetty varmasti kaasu pohjassa! Mitäs kaikkea siellä on tällä vii-
Invasisäänkäynneistä on puhuttu.
Niin, siis tottakai. Eikun, siis. Mitä on tehty?
Puhuttu invasisäänkäynneistä.
Sisäänkäynneistä? Siis oikeasti, sisään-
Ja rampeista. Hisseistä myös.
KORIPALLOJOUKKUEEN HARJOITUKSISSA. JENGIN PITÄIS HIOA HYÖKKÄYSTÄ MINTTIIN JA TREENATA SKRIINIEN TEKEM-eikun hemmetti niin aivan.
Bingobangobongo.
Esteitä. Joo-o. Ja tämä oli varmasti se luontevin tapa ilmaista asia ja luoda selkärankaan printtautuva mielikuva.
Stop the esteettömät kulut in the koripallokenttä.
Siitä sitten luisumaan ramppia pitkin kohti viikon kohokohtien kertausta.
Kokoonpanon ulkopuolelta on mainittava, että Kessu ”MP” Leppäsen mykoplasma saavutti jo kunnioitettavat uutisjulkaisut ja tämän jälkeen enää ainoa saavutettava asia on se, että jossain valtakunnallisessa julkaisussa Kessua kutsutaan tämän virallisella nimellä.
Samalla kapteeni kuitenkin pystyi tsemppaamaan jo ensimmäisen reilun tunteroisen perjantain treeneissä ja veti useampia hernepalkoja hengityselimistöön kun valmennus ei antanut painaa hanaa koko harjoituksia vielä. Eli voimme todeta aukottomasti, että taudista vitsailu ja julkinen lällättely vauhditti paranemisprosessia eksponentiaalisesti.
Ole hyvä vaan. Muille pelaajille ihan sitten vaan vinkkinä, että mitään kamalan henkilökohtaista sairastelua ei kannata harrastaa tässä kauden mittaan. Esimerkiksi Elsa Sorrin ei kannata mononukleoosia löytää itselleen mistään enää ikinä uudestaan. Koska siitä ei varmaan mitään mautonta viiden viikon vitsiaihiota saada kyhättyä.
Aura ”Anti-Hero” Abbey tekee debyyttinsä kotiparketilla, kuten kaikki todelliset supertähdet tekevät. Odotetaan että median valokeila on paikalla ennen kuin puetaan lonkeropaita päälle ja sit laitetaan pihdit vastustajan parhaan skoraajan ympärille. Fun fact: Anti-Hero voi Auran kohdalla tarkoittaa Taylor Swiftin biisin paikkaa Auran Spotifyn soitetuimpien virsien kärkisijoilla tai taipumusta koripalloilulliseen machiavellismiin. You never know.
Ella ”Se Hauskempi” Hiltunen on taas vääräleukaillut läpi viikon ja pistänyt siinä sivussa palloa pussukkaan hurjalla tahdilla. Hienoisena miinuspuolena tässä kaikessa on ollut se, että Ella on liikkunut Gradian ja Kukkulan välimaastossa aamutreenien jälkeen ilman viranomaisvalvontaa ja se on sanomattakin selvää, että siitä on aiheutunut pelkkää henkistä harmia kanssakulkijoille ja liikenneonnettomuuspotentiaali on jokaisen valoristeyksen kohdalla kasvanut räjähdysmäisesti. Ella, käyttäydy.
Sara ”Särä” Himanen on lähtenyt kauteen robijuvosmaisella ansoittamisella, mikä on kenties nerokkain tapa aloittaa divarisyksy. Naiset ei pääse käymään Forssassa, mutta tietäjät tietää silti, että jossain kohtaa räjähtää. Tää on Sara Himasen maailma. Read a matsiraportti from the golden days jos ei kellot soita vielä. Sara otti huhupuheiden mukaan uusia reikiä korviinsa viikonlopun kunniaksi. Nyt kun vielä saatais ne originaalit reiät puhtaaksi ni MENIS VARMAAN OHJEET JOSKUS IHAN PERILLE ASTI, SARA.
Nanna ”Fancy Sauce” Kunnila tekee Auran tavoin kauden ensiesiintymisensä kotiyleisön edessä. Paluu mustiin pelitossuihin on muuttanut pelaajaprofiilia hämmentävällä tavalla, mikä tullee sekoittamaan etenkin Niemisten siskojen scouttia tutusta pelaajasta radikaalisti. Samalla vaihto on avannut harmittavalla tavalla oven muutaman jengikaverin ”Emo-Nanna” naljailulle, mutta idiiswadidiis.
Jenna ”Ikävä tunnelma” Viljakainen on ymmärtänyt vähän väärin käsitteen ”alkulämmöt”. Se ei Jenna tarkoita sitä, että treeneihin tullaan just sillai kiireellisellä aikataululla, että tarvii aina juosta ovesta sisään. Jatketaan nyt kuitenkin sillä juoksuteemalla, sillä Jennan tän kauden yksi tavoitteista on saavuttaa maratonin juoksukilometrit etsiessään heittopaikkaa hyökkäyspäässä. Ainoat huilipisteet löytyvät kulman röökipaikalta.
Elsa ”ES Pärisee” Sorri on väläytellyt kuljetuswelhoilua ja yhden käden syöttöjä siinä määrin mestarillisella otteella, että tässä itse kukin vähän kyseenalaistaa sitä väitettä, että Elsa mukamas ei ajaisi Tieriä yhdellä kädellä ja samalla söisi pullaa toisella KYLLÄ ELSA, KYLLÄ, SE VITSI NOUSEE KUOLLEISTA KUIN MICHAEL MYERS. Anyway, Elsa oli erinomainen Lappeenrannassa ja olisi tiukasti kiinni Divarin kehittyneimmän pelaajan tittelissä, mikäli sellainen jaettaisiin. (Ja nyt jätetään ne pullavitsit sikseen.)
Pihla ”Minä nimenomaan tiedän mitä ajattelen tästä asiasta, ja haluan myös ilmaista mielipiteeni kaikkien kuullen” Jaatinen kävi keskiviikkona urheilemassa Kotkassa vajaat 33 minuuttia ja pyöritteli ohimennen 13 pinnaa ja repi 5 riistoa Peli-Karhuja vastaan. Kolmesta liigamatsista kahdessa on kerätty viisi palloryöväystä tilille. Silti nuoren kauden kovin suoritus on valmennukselle ensimmäisen poikkipuolisen vastauksen antaminen ikinä. Vastaavaa ihmisenä kehittymistä ei olla tässä organisaatiossa nähty sitten sen yhden Kypärämäen harjoituksen, johon Sarkku Mikkonen saapui hymyillen. Teemu, mäkin itken.
Myös etukentän erityisosaamisen alueella nähdään ensiesiintyminen, kun virallisen debyyttinsä JBA-paidassa tekee Moona ”Keskelle paneelia alakierteellä, toimii aina” Hämäläinen. Moona vei tämän viikon hymytyttöpatsaan selvin äänin, hehkuen iloa ja onnea, koska ”olipa kiva kun sai pelata ihan sisällä välillä”. Sanomattakin on selvää, että ”Point Moona” proggis ei ole ottanut pelaajan puolelta ihan yhtäläisesti tuulta purjeisiinsa kuin on toivottu. Aivoriihi kokoontuu ensi viikon alussa uudestaan pohtimaan Moonan urakehityksen seuraavia askelmerkkejä. Heittävä Hämäläinen? Moona ”Moves Like Manu” Hämäläinen? Emme jätä tätä tähän.
Henna-Riikka ”Heikot huilaa” Paajanen päätti dyyni-, ja treeniviikon jälkeen lyödä työhaalarit vielä päälle ja painaa Auran kanssa malmikaivokselle rautaa liikuttamaan lauantain kunniaksi. Tai tekemään. Miten ikinä nyt malmivarannot ja rauta toisiinsa liittyvätkään. Rauta nyt oli anyway kevyttä ja näiltä pohjilta on hyvä lähteä operoimaan hyökkäyspelaamisen ytimestä vastustajaa solmuun, jatkuvalla ja loputtomalla tuplahaukkatuuletuksella. Samalla woimailureissulla on oletettavasti myös kalibroitu heittokäsi herkkään kondikseen. Pitää kuitenkin muistaa, että parketilla ravatessa ekana väsyy jalat, joten vahvalla ojentajalla pystyy painamaan vaparit säkkiin samalla kun muu kroppa huilaa. Henna on kaks askelta kaikkia edellä.
Lepistön Titta! Ei keksittyjä liikanimiä eikä turhaa, amatöörimäistä vitsihöntyilyä. Titta painaa virheettömän tupla-L:n heittoformilla palloa pussukkaan ja Olga Arhosalon esimerkkiä noudattaen hulluttelee todennäköisesti taas jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa roolissa mitä koripallo-ottelun aikana kukakin itselleen voisi keksiä. Välillä jengikaverit heittelee palloa päähän takavasemmalta, joku juoksee vauhtisokeuksissaan päin ja anarkia vallitsee kaikkialla. Sit Titta ottaa syvään henkeä, järjestää lampaat muodostelmaan ja taas mennään. It’s all good in the neighbourhood.
Kello 15. Vastassa LePy. Divarikokemusta ja nuoruuden intoa. Sarjan eliittiin kuuluvan vitospaikan pelaaja Camilla Simolan kolmen pisteen prosentti JBA:ta vastaan on 900-kertainen verrattuna muihin jengeihin. Niemisen siskoista Mikaela naulaa kauempaa ja Isabel poraa rimalle vastustamattomasti vasurilla. Ja sit ne jossain vaiheessa tekee Freaky Friday jekkujaan ja roolit vaihtuu päittäin ja kaikki vastustajat on solmussa. Aino Rauhansalon heittokantama ulottuu rehellisesti parkkipaikalle asti.
VIELÄ KERRAN. KELLO 15.
KELLO 15. Gradia D. Be there or B potenssiin kaksi.
Nuorukaiset tarjoilevat alkulämmöt kello 11.30 alkaen, enkä nyt henkilökohtaisesti ainakaan keksi parempaa tapaa viettää sunnuntaista aamupäivää kuin Gradialla kahvikuppi kädessä.
VAMOSALAPLAYA.
