Se on täällä taas! Korispallokausi on jo kierrepotkittu käyntiin käytännössä kaikissa muissa universumeissa, mutta parhaat on jätetty viimeiseksi. JBA:n miehet, nuo rintakarvansa aerodynamiikan nimissä ajelevat molekyylitäydellisyyden ilmentymät, aloittavat taipaleensa Divari-A:ssa TÄNÄÄN, PERJANTAINA, TÄNÄ PERJANTAINA Gradia D:n saunan lauteilla.

Alkusyksyn kuumin divarikartan korkeuskäyrillä kimpoileva kysymys kaikuu: Onko Jeban herrasmieslauma iskus-AI onKÖ ISKUSSA!?

”Älkää kysykö kysymyksiä, mihin ette ole valmiita saamaan vastauksia.” – Tommi Luojus, Semi Saaren kysyessä, onko villieläin häkissä.

JBA:n kokoonpano on tasamittaistunut keväästä, tuntuvasti vaikeuttaen silminnäkijähavaintojen antamista rikospaikkatutkimuksen aikana.

”Sillä oli JBA:n paita ja se kantoi kassakaappia hauiskääntö-otteella. Se oli jotain, ehkä 185-195 senttiä pitkä. Vaikea sanoa, kun Nykäsen muistopatsaan Sarajevo-teksti heijasti uuden pesäpallocolosseumin valoja silmiini. Tupamäen Tusinasta se kuitenkin oli.”

”Muuten tämä olisi mahdoton tehtävä, koska pahamaineisesta Tupamäen Tusinasta löytyy ensinnäkin yli kaksitoista pelaajaa ja lempinimi on mennyt jo siinä vaiheessa kenguruiksi, mutta erityisesti siksi, että ne on silmämääräisesti Lauri ”Aikuinen Mies” Jänttiä, Markus ”MUILUTTAA” Muilua ja Roope ”Itkee Syödessään Siipiä” Filtnessiä lukuunottamatta kaikki ”jotain satakasiviis viiva sataysiviis”. Yhden paljastavan seikan onneksi huomasit.”

”Sarajevo?”

”Fäking idiöt. Ei. Se oli hauiskääntö. Se oli Jaakko Tiittanen.”

Koherenttina kohinana jatketaan siitä faktasta, että täysin uusikin kasvo ryhmästä löytyy Juuso Salmen miesmalli-poskipäiden muodossa. Äänekosken koripallomyllyn tuotos käytti uuden moottoritiepätkän tuomaa mahdollisuutta ja kuljetti koripallotalenttinsa Gradian nurkkakaappiin talteen. Pelintekijäwelho on jo ehtinyt ihastuttamaan kotiyleisöä ja vihastuttamaan vastustajan takapelaajia harjoitusotteluissa, eikä vauhti varmasti tule taantumaan kumpaankaan suuntaan tosipelien alkaessa.

Puhtaampien takapelaajien joukossa Salmen lisäksi vastustajien puolustuksille irrationaalisia pelkotiloja tarjoavat Elmeri ”The Question” Abbey, Eino ”The Ankle Collector” Montin ja Kalle ”Moi mä oon Kalle” Koivunen. Yksi löylyttää ylälauteilta, yksi tiputtelee suoraan kivien päälle ja yksi jättää aina oven auki ja LÄMPÖ KARKAA. Jokainen saa pohtia tahoillaan, että kuka on kuka.

Sitten meiltä löytyy, kukas muukaan kuin koripalloparkettien Xabi Alonso, pallopelieleganssin henkilöitymä, Tuomas ”Matkanjohtaja” Flinck. Ainoa mies koripallomaailmassa, joka pelaa vain ja ainoastaan positiivisissa peliasennoissa ja positiivisella mielen maisemalla. Ujuttaa tälläkin kaudella donkkispoteilta 1-2 laittoman ilmaiselta näyttävää mukia per ottelu.

Laituri-osasto näyttää siltä, että Aake Kallialan piisamiystävätkin herkistyisivät.

Jos viittaus meni ohi, seuratkaa aikaanne ja käykää joskus intter webissä.

Samasta tuhatvuotisesta sypressikasvien heimoon kuuluvasta kalifornianpunapuusta veistetyt Oliver ”Vipunosto-olkapäät” Kandén ja Panu ”Boy Wonder” Blomgren ovat siitä ikävä kaksikko koripallokentällä, että kukaan ei pysty hyökkäämään niitä vastaan edes vähää alusta ennen kuin tulee tosi paha mieli. Entistä ikävämmäksi tilanteen tekee se tosifakta, että toisessa päässä parkettia on jatkuva uhka siitä, että joko kaarelta sataa jölssiä niskaan tai jompikumpi päättää painaa niskaskriinistä alley-oopista riman alas.

Tiitus ”Tiitus” Kuukkasen liikkuminen on edelleen rakkauden syksynä 2022 niin epäreilun kevyen näköistä, että kirjoittajalta pääsee melkein kyynel jo pelkästä ajatuksesta. Ajatuksen lailla kentällä liitävä Tiitus on koripallokokemuksen puolesta senioriosastoa joukkueessa ja se näkyy ennen kaikkea kasvavana näätimisenä. Se on hyvä. Hyvä Tiitus. Aina voi vähän näätiä. Nääditään vähän, ja vähän lisää.

Aku-Petteri ”Peku-Atteri” Kuusinen on vihdoin saanut vetää terveenä ja teräksisenä kesän ja syksyn, ja voi pojat ja tyttäret, se näkyy. Nuorimies on kävelevä henkilökohtainen 7-0 pistejuoksu, joka vain odottaa purkautumistaan hetkenä minä hyvänsä.

Tommi ”Läntinen” Luojuksesta oli jo maininta. Mitä sitten. Voiko sulkea häkkiin? Fysiikan lakien ja taiteen sääntöjen mukaan, ei voi. Tommin pitäminen kentällä yli 20 minuuttia koripallo-ottelussa pidetään YK:n Ihmisoikeusneuvostossa hyvän maun vastaisena tekona ja erään jäsenmaan edustajan mukaan ”ihan h******n epäreilua”.

Kevään ryhmästä maailmalle on lähtenyt muutamakin yksilö, mutta nostetaan hattu erityisesti pidempään mukana olleille ydinhenkilöille.

Kolme vuotta toiminnan keskiössä ollut Pyry Kantomaa dominoi ajattoman tyylikkäällä otteellaan opiskeluympyröitä Tampereella ja palloskriinitilanteita Pyynikillä kuluvalla kaudella. Yhtään hetkeä ei heitetty hukkaan kolmen vuoden aikana kehittymisen tiellä ja jokainen kohtaaminen koripallotapahtumissa tai niiden ulkopuolella on Pyryn kanssa välitön ja lämmin, eikä sellaiselle ominaisuudelle ole vertaista.

Ville ”PELLAVAPOIKA” Virtaharju, goddamn mikä nuorukainen, nuorimies ja oman elokuvansa päähenkilö. Kuopiosta maailmalle, oman itsensä etsimistä, löytämistä ja oman polkunsa raivaamista päivästä yksi alkaen. Jokaiselle meistä löytyy paikka ja tarkoitus ajallaan, eikä niitä pidä väkisin yrittää löytää, tai pakottaa itseään muottiin mikä ei itselleen sovi elämänsä milloisessakin hetkessä. Ville on tehnyt jokaisen kanssaeläjänsä elämästä rikkaamman ja valoisamman läsnäolollaan, eikä se ole pätkääkään liioiteltu lausunto. Kiitos, Ville. Kipinän paidassa nähdään tällä kaudella melkoista tykitystä kun tämä villivarsa lähtee laukalle!

Eeeeeeeemeli ”MAMA, THERE GOES THAT MAN” Yalaho! Keskisuomalaisen koripallomaailman läpi kolunnut nuorimies pakkasi laukut ja lähti AMERIIKKOIHIN. Western Reserve Academyn yksityiskoulussa vuoden valmistautuminen tuleviin yliopistomaailman ja -pelien haasteisiin, ja sen jälkeen irti telineistä sellaisella voimalla ja vauhdilla, että päätä huimaa. Ei ole varmasti kauas maalista osuva arvio, että ihan koko keskisuomalainen koripalloperhe seuraa äärimmäisellä mielenkiinnolla ja innolla Eemelin askeleita koripallomaailman kaukaisemmilla aikavyöhykkeillä. Kiitos Eemeli, kaikesta siitä, mitä olet meille jo nyt koripallokentällä ja sen ulkopuolella antanut. Let’s GOOOOOO!!!!!

Kausi 2022/23 on täällä. Tästä lähtee.