Populaarikulttuuriviittausten Anttilan alelaatikko kohteli JBA:n tuoreimpia liigasiirrokkaita lämminhenkisesti, sillä tämä kaksikko jatkaa käsittämättömän hienon divarikauden jälkeen nimenomaan suomalaisen koripallokartan kivijalkoja kohti.
Nettipalstojen ja koripallokartan syväkurkkujen huhuissa kesän siirtomarkkojen kuumimmaksi nimeksi noussut Kalle piti koko valtakuntaa jännityksessä, otti kaiken irti hetkestään Unelmien Poikamiehenä ja antoi ainoan ruusunsa…
Lahti Basketballin Roope Suoniolle. Tai näin me tiedotuksen kellaritoimistossa ainakin haluamme uskoa prosessin menneen.
Lahden fanaattinen koripalloväestö elää ja hengittää LaBan mukana, eikä nuorelle pelaajalle löydy kovin montaa parempaa paikkaa aloittaa liigakenttien valloittamista.
– Lahti kyllä vakuutti heti kun ottivat yhteyttä. Oli siinä muitakin seuroja joiden kanssa oli keskusteluja pidempään, mutta Lahti tuntui lopulta kuitenkin oikealta valinnalta, Kalle hehkuttaa.
Hätäisempi nuorukainen olisi voinut lähteä kirkkaampia valoja kohti jo vuotta aikaisemmin, mutta 15 ottelua kaudella 21/22 pelannut Kalle teki päätöksen pelata vielä kauden verran JBA:n ajattoman tyylikkäissä pelitamineissa. Henkilökohtaisella tasolla valinta vuoden pelaajaksi Divari-A:ssa ja joukkueena ikimuistoinen pudotuspelikevät.
Nyt, nyt aika oli vihdoin kypsä Huima-kasvatille.
– Oli ehdottomasti hyvä päätös jäädä vielä vuodeksi tänne. Vuosi lisää näin hyvässä ympäristössä, ja kun kaikki vielä meni henkilökohtaisella tasolla kuin joukkueen osaltakin niin kuin meni, niin varmasti oli oikea päätös, Kalle vakuuttaa.
– Kyllä mä koen, että monipuolistuin pelaajana ja tuntuu, että olen nyt varmasti valmiimpi pelaaja hyppäämään liigan puolelle.
Kausi oli todellakin ikimuistoinen. Joukkue pelasi käsittämättömän korkealla tasolla ja tarjoili ainutlaatuisia elämyksiä katsojille läpi kauden.
Kertokaa kuitenkin se, että onko mikään tunne yhtä huumaava kuin Kalle GOD DAMN Koivunen, juoksemassa skriinin takaa pakoon puolustajalta silmämääräisesti miljoona mailia tunnissa, irrottamassa palloa kiertoradalle nopeammin kuin tottumattoman katsojan silmät ovat ehtineet edes rekisteröidä pallon saapumista nuorukaisen käsiin, ja…
Naruissa.
Niin hurjalla prosentilla palloa keskelle, että epäuskoiset ja tuskalliset ilmeet tulivat tutuiksi vierasjoukkueen penkillä Gradian sekä keväämmällä Monnarin hornankattilassa.
Ennen kuin matkalaukut pakataan kohti Lahden kovia katuja, mitkä ajatukset ja muistot nousevat päällimmäisiksi mieleen kun nuorukainen viimeisen kerran kurkkaa olan yli taakseen.
– Tämä joukkue. Ei kysymystäkään. Ei välttämättä osu vastaavaa ryhmää kohdalle kovin monesti uran aikana vastaan. Ei välttämättä ikinä. Meillä oli niin yhtenäinen porukka, Kalle toteaa.
– Samalla pitää sanoa, että yleisö ja jyväskyläläinen koripalloyhteisö teki osansa. Kun kevään aikana yleisöä oli hallissa enemmän kuin ikinä, se teki kaikesta vielä hienompaa. Toivottavasti se on tulevaisuudessa normaali näky, että katsomot pullistelevat täysinä.
Katsomoissa äänensä käheiksi huutaneiden fanien suosikkipelaajan lisäksi Kalle on kasvanut koko keskisuomalaisen koripalloilun ydinhenkilöksi. Ilkka Hyppösen luottopakiksi tiensä raivannut Kalle on tuttu näky oikeastaan ihan mistä tahansa koripalloaiheisista tai -aiheettomista tapahtumista, eikä hymy tai esimerkillisen suoraselkäinen toiminta hyydy ikinä.
Tämä on pitkäveteinen tapa sanoa, että mikäli kaipaatte muuttoapua, kysykää Kallea. Kalle suostuu. Vaikkei Kalle tuntisi teitä lainkaan. Kalle on niin hyvä tyyppi.
Kalle, jos katselet muuttoauton taustapeileihin haikein fiiliksin, tiedä tämä:
Me katselemme sen auton perävaloja vielä haikeammin. Kiitos kaikesta.
Mites, mites mites. Mites Kandénin Oliver sitten!?
20-vuotiaiden maajoukkueleiriltä sateliittipuheluun tavoitettu Oliver teki vastikään kolmen vuoden (3, kolme, tres) sopimuksen Kauhajoen Karhubasketin kanssa. FIBA Europe Cupissa hurjan kauden pelanneen Karhubasketin. Liigan kestomenestyjäksi nousseen, oman hallin vastikään rakentaneen Karhubasketin.
Miettikää nyt. Tämä on ihan älytön juttu.
– Onhan tämä todella hienoa tietysti. Tuli ihan puskista yhteydenotto ja kun ammattilaisuus on aina ollut kuitenkin unelma, niin tämä meni todella hienosti, Oliver iloitsee.
– Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen kun kävi selväksi, että tämä on oikeasti mahdollista ja vielä kolmen vuoden sopimuksella, niin tietysti tää on ihan käsittämättömän hieno juttu.
Nopealla tahdilla kahden JBA-kautensa aikana joukkueen ja samalla sarjan tehokkaimpien pelaajien joukkoon noussut Loimaan Korikonkarien kasvatti on onnistunut mukautumaan koripallokentällä käytännössä rooliin kuin rooliin. Menneellä kaudella ison pään vajetta paikannut Oliver moukaroi palloa säkkiin kaaren sisä- ja ulkopuolelta tietokonepelin epärealistista simulaatiota muistuttavilla numeroilla ja keräsi enemmän levypalloja sekä syöttöjä kuin debyyttikaudellaan.
Luontainen kehitys paistoi auringon lailla läpi koko koripalloilevan Suomen. Jos rehellisiä ollaan, niin kolmen vuoden liigasopimus Karhubasketin tasoiseen joukkueeseen oli kaikki tekijät huomioonottaen isompi yllätys Oliverille, kuin kenellekään muulle.
Mitä kahdesta JBA-vuodesta jäi käteen?
– Se koko toiminnan ympärillä huokuva laatu ja kilpailuasetelma nyt puhtaasti koripallomielessä. Iso harjoitusrinki, joka mahdollisti tosi laadukkaan joukkueharjoittelun ja kaikki pelaajat oli silti samassa asemassa lähtötilanteessa, Oliver valottaa.
– Siihen päälle todella hyvin toimineet, laadukkaat aamuharjoitukset ja se miten huolettomasti lukio-opinnot pystyi hoitamaan samalla, se oli tosi iso juttu.
Koripallo on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta.
– Todella hienosta koripallokokemuksesta huolimatta, kaikki ihmiset tietysti jää päällimmäisenä silti mieleen. Tässä jutussa on ollut mukana niin monta merkityksellistä henkilöä, Oliver muistuttaa.
– Täytyy muistaa, että tässä kaikessa on kyse niin paljon muustakin kuin vain pelkästä koripallosta. Henkisen puolen kanssa tehty työ ja kaikki keskustelut parin vuoden aikana, tämä on ollut todella kokonaisvaltainen kokemus.
Oliverin kaksi vuotta JBA-paidassa pitivät koripallomielessä sisällään kuitenkin todella paljon. Kaikki ääripäät käytiin läpi, vaikeista hetkistä kasvettiin vahvempana ulos ja lopputuloksena oli finaalisarjassa Bisonsin todella ahtaalle laittaminen.
Miltä joukkueen kasvu ja mennyt kausi tuntui joukkueen sisällä?
– Yllätys se tietysti jollain tasolla kaikesta huolimatta oli, vaikka me todella luottavaisia oltiinkin kauteen lähdettäessä, Oliver paljastaa.
– Sit kun homma lähti lentoon, niin kiinnostus koko meidän toimintaa kohtaan kasvoi kaupungissa kyllä huomattavasti. Tuntui, että tästä tuli nyt oikeasti aika iso juttu.
Jos kevät jätti mieleen jotain, mitä joukkueen kiistaton johtohahmo haluaisi nähdä myös jatkossa, mitä se olisi? Mikä pudotuspelikeväässä jätti lähtemättömän jäljen?
– Jos jotain sanoisin jyväskyläläiselle ja koko keskisuomalaiselle koripalloyhteisölle, niin tulkaa hallille jatkossakin. Te teitte keväästä unohtumattoman. En tule ikinä unohtamaan noita pudotuspelejä, Oliver lupaa.
Emmekä me tule unohtamaan sinua, Oliver. Koko koripalloyhteisö näki sen tavan, miten kasasit joukkueen jokaisen vaikean hetken tullen kentällä yhteen. Sen tavan, miten henkilökohtaiset saavutukset ja tilastot olivat aina toissijainen maali yhteisön yhteisen tavoitteen jälkeen.
Ja sen takia ne saavutukset löytyvät lopulta edestä. Jokapäiväisen prosessin laatuun luottaminen ja siihen tinkimättömällä tavalla sitoutuminen kantoivat aina Kauhajoelle asti.
Mitkään sanat eivät tee oikeutta loimaalaisen koripallokoulun kasvatin JBA-perheelle tuomalle arvolle, mutta pidämme kyynelehtivän kiitospuheemme miehen mallin mukaisesti ytimekkäänä ja asiapitoisena.
Kiitos kaikesta, Oliver.
