Kesällä uutisoitiin Kallen ja Oliverin loikat Korisliigaan mutta ammattilaiskenttien lisäksi JBA-perheestä jatkaa tasaisin väliajoin urheilijanuoria kohti muitakin haasteita. Tiitus Kuukkanen valitsi liigataipaleen, Eino Montin matkaa ison veden taakse Temple Collegen opinahjoon, Markus Muilun ja Tommi Luojuksen pysyessä kotimaan kamaralla, mutta opintojen perässä muihin maisemiin siirtyen. Lauri Jäntti sen sijaan nähdään keskisuomalaisissa korismaisemissa jatkossakin!

– Flunssa on tässä vähän potkinut p*rseelle, mutta onneksi pitäis pikku huililla päästä tästä, Tiitus suorittaa ansiokasta tilannepäivitystä Suomen Loimaalta.

Hurjan kauden toisen puoliskon ja erityisesti pudotuspelikevään vetänyt Tiitus nousi liigajoukkueiden tutkien taajuuksille ja huolellisen pohdinnan jälkeen kytkin nousi, suuntana Loimaan biisoniveräjä. Miten uusi arki on lähtenyt käyntiin?

– No, siis, Suomen kovimmasta räppäristä on vaan erimielisyyksiä, muuten oon tullu kyllä tosi hyvin toimeen valmennuksenkin kanssa. Juri (head coach Heinämäki) haippaa jotain forssalaista räppäriä, että en nyt tiiä siitä, Tiitus naurahtaa.

– Meillä on jengissä tosi hyviä tyyppejä kasapäin. Se on kuitenkin pitkän ja raskaan kauden aikana todella tärkeää, että pysyy hyvä ilmapiiri yllä. Siitä ei varmasti tule ongelmaa täällä.

Mites sit muuten kuin makkaranpaiston, battleräppäämisen ja turinatuokioiden osalta? Onko siellä pelattu baskettia ollenkaan? Millä valttikorteilla Kuukkasen klaanin lennokkaimmaan askelluksen (lennokkaimmat jutut löytyy edelleen Sompelta ja Topiakselta) omaava Tiitus on lähtenyt valtaamaan itselleen peliminuutteja?

– Puolustus edellä tässä on menty. Sillä on päässyt hyvin pelaamiseen sisään ja pystynyt tuomaan lisäarvoa joukkueeseen, Tiitus paljastaa.

– Haistan kyllä itse sen ironian tässä myös. Junnuvuosien Tiitusta ei jenkit olis kuvailleet sanoilla ”Defensive minded”. Sitä puolta vaadittiin kuitenkin niin paljon JBA:ssa ja lopulta sen tottakai ymmärsi itsekin, että mikä arvo sillä on koko joukkueelle kun hoitaa ne hommat kunnolla.

JBA mainittu! Junnuputkea seuranneen muutaman vuoristoratamaisen vuoden jälkeen viime kevät kulki kuin kolibri kaislikossa. Mitkä asiat nousevat JBA-vuosista päällimmäisenä mieleen syyskuista Loimaan maisemaa ikkunasta katsellessa?

-Tämä nyt on itsestäänselvyys sinänsä, mutta viime pleijarit, erityisesti välierät. Ihan vaan se koko loppukausi, Tiitus herkistelee.

Ilmakitara soi, hyökkäyspää oli jatkuvaa NBA Action Top-10 kimaraa ja puolustuksessa lennettiin ympäri Monnaria. Se oli vähintään yhtä nautinnollista ja sykkeitä nostattavaa katsomossa, kuin kentällä. Mistä se loputon itseluottamus edes kumpuaa?

– Mun pelaaminen nyt vaan vähän on sellasta. Mulle on, niin hassulta kuin se kuulostaakin, tärkeää että uskaltaa tehdä villejäkin juttuja. Se kertoo siitä, että on pelissä sisällä ja homma toimii. Jos mietin liikaa, sen näkee kyllä, Tiitus muistuttaa.

– Kun ties, että puolustuspää onnistuu, niin hyökkäyspäätä ei tarvinnut stressata. Se oli oikeastaan keväällä isoin juttu. Menee heitot sisään tai ei, niin ei sillä lopulta ole väliä, kunhan hoitaa sen kaiken muun kuntoon. Sit voi välillä vähän irrotella.

Kuulostaa siltä, miltä se myös näytti.

– Kyllä se oli varmasti parasta aikaa koripalloilijana. Erityisesti tietysti, kun kotimatsien jälkeen pääsi Koivusen Kallen kanssa kämpille puimaan pelejä niin kyllähän se oli elämää.

Hetkinen hetkinen. Kumpi on kovempi kokki?

– Minä.

Bravuurit?

– Nachopelti on mun bravuuri. Kalle… mitä se nyt ikinä tajuaakaan hakea Kauppakadun kebusta tai Hesestä.

Kuulostaa just niin faktapohjaiselta, ettei tätä tohdi lähteä kyseenalaistamaan edes.

Mitä terveisiä lähtee faneille?

– Pysykää hallilla! Esimerkiksi nyt kun on Niilo takas maisemissa, niin kyllähän sitä miestä kelpaa käydä katsomassa.

Lauri Jäntti! Aikuinen mies aikuisen miehen vaatteissa, mitä syksyyn kuuluu?

– Oon tässä Rajakadulla, kampuksella. Opiskelemassa, kuten asiaan kuuluu, Jäntti avaa pelin.

Mitä opintolautaselle on tänään kasattu?

– APV-kurssille pänttäystä. Sijoitusneuvontaan liittyvä kurssi.

Mihin kannattaa sijoittaa just nyt?

– Johonkin helppoon rahastoon. Tyyppi hei, mä opiskelen tätä vasta.

Keskisuomalaiselle koripalloyleisölle valtaisan tuttu hahmo tekee paluun kipinävuoroon nyt alkavalla kaudella, mutta niiden kipinävuorojen väliin mahtui kaksi hienoa kautta JBA-paidassa. Mitä 202-senttiselle, enkelin heiton omaavalle miehelle jäi käteen vuosista? Mitkä hetket nousivat kohokohdiksi?

– Kohokohdat…yksittäisiä hetkiä kentältä on ehkä vaikea löytää, kun meni tuo kevät hupparijaostossa penkin päässä loukkaantumisen takia. Kokonaisuudessaan ehkä, B-divarista kun hyppäs JBA:han niin oli tosi kova halu ja mielenkiinto testata, että mitä tää koris olis jos vielä löis itsensä oikeasti täysillä likoon, Lauri kertaa.

– Se alkoi aika nopeasti sit antamaan takaisin sen verran kun siihen löi kiinni. Etenkin toisen JBA-kauden aikana kun joutui pelaamaan itselle pituudesta huolimatta tuntemattomampaa pelipaikkaa, vitosta, niin pystyi ottamaan senkin homman ihan hyvin haltuun. Siinä kasvettiin pelaajana aika paljon kun joutu elämään omalla epämukavuusalueella.

Se kasvu näkyi katsomoon asti todella selkeästi. Erityisesti jälkimmäisellä kaudella Lauri pudotti kirjaimen sukunimestään veke, oli parhaimmillaan todellinen Jätti ja pojitteli maalatulla alueella vastustajia ajoittain todella tylyin ottein.

– Oli se kieltämättä ihan hauskaa kun pääs siihen hommaan sisään. Ei ollut junnuvuosina oikeastaan lainkaan osana omaa pelaamista, mutta aika paljon oppii kun laittaa itsensä vaan likoon riittävällä tavalla, Lauri muistuttaa.

– Ja perhana, olihan se mukavaa päästä välillä rymistelemään. En sanois, että Paten aikana A-junnuvuosina olisin edes kuvitellut pelaavani näin. Aika paljon hommia tuli tehtyä ja kyllä se sit myös näky.

Kahden JBA-kauden jälkeen suuntana on kuitenkin entuudestaan tutut maisemat, kun tulevalla kaudella päälle asettuu Kipinä Basketin peliasu.

– Pohdin asiaa ja omaa tilannetta tosi pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei täysammattilaiseksi pyrkiminen ole ehkä enää mun tavoitteena. Hetken aikaa mietin pelkästään opintoihin keskittymistä, mutta halusin pitää koripallon kuitenkin mukana elämässä edelleen ja siihen yhtälöön Kipinä sopii erinomaisesti, Lauri avaa.

Sitten tärkeämpiin, kenties tärkeimpiin asioihin.

Jyväskylän ykkös kebumesta?

– Nää on taas näitä sun bonarikysymyksiä. Arvasin, Lauri arvostelee tiedotusportaan käytäntöjä.

– Kyllä mä otan varmaan kuule ton…Ahjokadun Kebab. Ensinnäkin maku on todella hyvä ja annokset on todella isot.

Mikä on go-to valinta ruokalistalta?

– Kyllä mä yleensä lähden ihan rullalla.

Majoneesi?

– Tacomajoneesi.

Kaikki jyväskyläläiset koripalloilijat tietävät, että Ilkka Hyppönen on kaikkien aikojen kovin joukkueenjohtaja. Mikä on mieleenpainuvin muisto JBA:n taustojen työmyyrästä?

– Kyllä mieleenpainuvin on Hyppösen erääseen kentän ulkopuoliseen tapahtumaan tuoma Jyväskylä-peli.

Hetkinen. Jyväskylä-peli.

– Kyllä. Lautapeli missä oli Jyväskylä-aiheisia kysymyksiä.

Mikä siitä teki ikimuistoisen?

– Luonnollisesti se, että voitin.

Luonnollisesti. Mitä terveisiä lähetät miljoonille faneillesi?

– Miljoonille? Ihan kansainväliseen jakoon lähtee tämä?

Internet on joo sellanen aika monesta paikasta löytyvä media.

– Tää on oikeasti kaikista vaikein. Ei tule mitään mieleen.

Nyt keksit jotain.

– Nähdään hallilla.

Yhdellä hallilla vai kaikilla halleilla?

– Jos tosifani on niin tottakai kaikilla halleilla.

Kiitos Lauri!

– Onnistunut. Todella vaikea edes löytää muita sanoja kuvaamaan sitä kaikkea. Ehdottomasti onnistunut, kertaa Eino Montin kahta kauttaan JBA-paidassa.

Vain 11 ottelua ensimmäisellä kaudellaan eri näköisten kolhujen vuoksi pelannut Eino painoi kesällä 2022 töitä eläimen lailla ja saapui viime kauteen paremmassa kondiksessa kuin ikinä, pelaten samalla elämänsä parasta korista. Lopputulemana divarivuosien ennätykset pisteissä, levypalloissa, riistoissa, peliajassa, syöttölukemien pysyessä tasaisesti ennätyslukemissa.

– Alko se oma pelaaminen vihdoin löytymään. Fysiikkapuolen seuraavalle tasolle nostaminen auttoi erityisen paljon, Eino toteaa.

– Kyllä se näkyi ja tuntui todella selvästi, kun pystyi treenaamaan pääasiassa ehjänä pitkästä aikaa pidempiä pätkiä putkeen. Erityisesti urheilullisella puolella tuli mentyä paljon eteenpäin.

Minkälaiseen ympäristöön Eino sitten siirtyy? Kerro ny jotain, hyvä mies. Mihin sä lähdet?

– No mitä sä haluat tietää?

Osavaltioverotuksen, yleisimpien villieläinten ja aktuaalisten temppeleiden määrän lisäksi, esimerkiksi, minkälaista koripalloa on odotettavissa? Minkälaisia etukäteisodotuksia muusta ympäristöstä on?

– No, sanotaan näin, että kunhan pysyy vauhti, niin se on tärkeintä. Siinä mielessä tuttua puuhaa, että tempoa olis tarkoitus kentällä pitää valtavasti ja olla sit välillä myös fiksu sen vauhdin seassa. Sen tiedän, että valmentaja Clifton Ellis tuntee eurokoriksen ja ottaa sieltä vaikutteita, tykkään siitä kyllä, Eino paljastaa.

– Hyvillä fiiliksillä sinne lähtee, tietysti. Ja kuten kaikki tietää, kaikkihan on isompaa siellä. Ei kai siinä mitään sen kummempaa.

Millä eväillä nuori aikuinen lähtee maailmalle? Onko pari vuotta Jyväskylässä tarjonnut työkaluja kentän ulkopuolisiin haasteisiin?

– Kyllähän se kasvatti ihmisenä ihan valtavasti. Ei kysymystäkään, Eino vakuuttaa.

– Oli iso juttu oppia tarttumaan itse arjen haasteisiin, oppia itsenäisen elämisen metkut ja sudenkuopat. Siinä mielessä on ollut varmasti paljon paremmat lähtökohdat maailmalle lähtemiseen kuin aiemmin. Isoimpana sanoisin kuitenkin sen, että tuon parin vuoden aikana korostui entisestään sen tärkeys, miten kohdella kanssaihmisiä ja käyttäytyä kaikissa mahdollisissa ympäristöissä.

Mitä viimeisestä JBA-kaudesta jäi sitten päällimmäisenä mieleen? Millä ajatuksilla ovi sulkeutuu viimeisen kerran selän takana?

– Ihan ensin pitää sanoa, että, ihmiset, saapukaa jatkossakin katsomaan niitä pelejä. Kevät oli nimenomaan teidän takianne niin iso juttu kuin se lopulta oli. Pudotuspelikevät oli tähän mennessä täysin ainutlaatuinen kokemus omassa elämässä, Eino hehkuttaa.

– Kun sitä miettii nyt, niin onhan se hurjaa. Henkilökohtaisella tasolla siistein hetki oli varmasti välierien ratkaisupeli. Tuhat katsojaa, vitospeli, ja otettiin ihan näppärä voitto siinä. Kyllä se maistui.

Keskisuomalaisen koripalloyhteisön lisäksi JBA:n naisten joukkue haluaa kiittää Einoa. Sunnuntai kuin sunnuntai, kalliiden lippujen penkeiltä löytyi vähintään yksi superfani. Usein useampi, mutta vähintään yksi. Yksi kausikortti löytyy lipunmyynnistä Montinin nimellä aikojen loppuun asti.

Markus Muilu! M&M!

Markus voitti viime kaudella ylivoimaisella tavalla JBA:n joukkueen ”Eniten RUK:n suorituksia koripallokauden aikana” -palkinnon. Kilpailu ei ollut runsasjäseninen, mutta voitto on voitto on voitto. Onnittelut Markus!

Markuksen matka jatkui näiden urotöiden jälkeen kuitenkin kohti pääkaupunkiseutua. Avaa vähän Make, mitä lähdit opiskelemaan?

– No siis, diplomi-insinöörin hommia, Aalto-Yliopistossa. Automaatiorobotiikkaa. Se on ihan mukavaa puuhaa, Markus valehtelee.

Tottahan Markus siis puhuu, tietysti, suoraselkäisenä miehenä. Se on kuitenkin tehtaan takuu, että yksikään lukija ei kuvailisi automaatiorobotiikan opiskelua ”mukavaksi puuhaksi”.

Mielenkiintoista, kyllä. Aivan järkyttävän vaikeaa? Kyllä. Mukavaa? Markus, olet yksin tämän kanssa.

Pitkän linjan keskisuomalaisen koripallokartan kulkijana Markus on nähnyt likimain kaiken, mitä alueella on nähtävänä. Miltä tilanne Jyväskylässä näyttää pelaajapolun kaikki haarat läpi käyneen pelaajan silmin?

– Tällä hetkellä tuntuu, että vireillä on tähän asti selkein kokonaisuus, ihan ehdottomasti, Markus linjaa.

– Sen lisäksi sanoisin, että henkilökohtaisella tasolla JBA on ensimmäinen seura mistä löytyy oikeasti kaikki. Pelaajien pärjäämistä ja kehitystä seurataan ja meistä on pidetty huolta. Omalla kohdalla kolhut ovat kuuluneet viime vuosien kuvaan, mutta erityisesti loukkaantumisten aikana pelaajista on huolehdittu todella hyvin.

Ainakin tällä erää viimeinen Jyväskylän kausi meni Markuksella varusmiespalveluksen vuoksi kiireisissä merkeissä RUK:n vaativan ohjelman vuoksi, mutta kevään korvilla väkivahva sentteri löysi itsensä nopeasti isosta roolista muun kokoonpanon kolhujen vuoksi. Mitä pudotuspelikevät jätti reppuun?

– No siis, tietysti ensimmäistä kertaa noin ison yleisön edessä kun pääsee pelaamaan, niin eihän sitä unohda ikinä, Markus lupaa.

– Rooli kasvoi kyllä ihan salamana ja joutui sillä tavalla koko ajan mukautumaan, mutta uskomattoman hieno kokemus. Itsevarmuus kasvoi pelaajana sitä myötä kun vastuuta tuli, vaikka sitä tulikin osittain pakon edestä. Välierissä muutama minuutti ja finaaleissa sit lopulta viimeisessä matsissa viisikossa. Olihan se aika hurjaa.

Ulkopuolisen silmin näytti siltä, että viime kauden ryhmässä pelaajat löysivät oman paikkansa kentällä, mutta myös kentän ulkopuolella eriskummallisen saumattomasti. Oliko näkymä turnausväsymyksen tuomaa kangastusta?

– Kyllä se oli just noin. Omalla kohdalla sen huomas erityisesti siitä, että vaikka joutui missaamaan tuntuvia pätkiä kaudesta, niin oli silti todella helppo löytää oma ruutu kun hyppäs mukaan loppukaudesta, Markus vakuuttaa.

Kevään kuumat ottelut, kauden aikainen venyminen kentän ulkopuolisten seikkojen vuoksi ja lopulta itsensä löytäminen aloitushypystä kauden viimeisessä ottelussa on sellainen henkisten haasteiden savotta, ettei siitä moni selviäisi kuivin jaloin. Selvisikö Markus?

– No, ainakin sen voin luvata, että paineen alla suoriutuminen on paremmalla hantilla kuin ikinä ennen. Nuorempana saattoi tiukassa paikassa mennä oma tekeminen pahimmillaan oikeasti jopa vähän pelokkaaksi, mutta nyt huomas kyllä viimeisten vuosien aikana tapahtuneen oman henkisen kasvun siitä, että nyt pysty vaan keskittymään olennaiseen ja suoriutua omalla parhaalla tasolla, Markus pyörittelee.

– Ja se on varmasti sellanen asia, minkä tästä saa mukaan loppu elämäksi. On tilanne miten vaikea tahansa etukäteen ajateltuna, ei se ole kuitenkaan mahdoton. Ja se pitää todeta, että tuon ryhmän kanssa kasvoin myös kentän ulkopuolella ihmisenä todella paljon.

Tommi ”He-Man” Luojus. Yksi suomalaisen koripalloskenen ikonisimpia pelaajia, mutta ennen kaikkea hyvin mahdollisesti paras ihminen, johon kellään on elämässään mahdollista tutustua.

Uutinen miehen osoitteenmuutoksesta saavutti väestörekisterikeskuksen kautta tiedotusportaan, jonka jälkeinen viikon suruaika viivästytti tämän uutisen julkaisua tarpeettoman kauan. Missä Tommin elämäniloa säkenöivä hymy loistaa syksyllä?

– Aalto-Yliopisto, Tommi paljastaa.

HETKINEN. STOP THE PRESS.

Tommi ja Markus samoilla postikoodeilla? Niin ne illuusiot murtuu. Yleinen uskomus on kuitenkin ollut se, ettei noin isoja hauksia ja olkapäitä pystyisi jatkossa enää mahduttamaan saman kylän sisälle, mutta seisomme korjattuna.

Miltä tulevaisuus näyttää Tommy Gunnin horisontissa?

– Optimitilanne olis varmaan sellainen, että tästä kun saa opintojen polkua loppua kohti, niin kiinnostais yritystoiminnan pystyyn laittaminen. On tässä jotain suunnitelmia jo, mutta pidetään ne bisnekset vielä salaisuutena, Tommi mystifioi.

Mennyt kausi on ollut yhteen ääneen todettuna ikimuistoinen, mutta löytyykö Tommy Hellstenin reinkarnaatiolta syvällisempiä ajatuksia kokonaisuudesta?

– No, siis, ensin tottakai on todettava, että hyvä fiilis jäi tietysti koko Jyväskylän ajasta, Tommi aloittaa, tiputtaen viisauspommin heti perään.

– Etenkin se mihin tämä kausi päättyi, niin vois sanoa, että tietyllä tavalla ympyrä sulkeutui, jotta uusi ympyrä pääsee taas pyörimään.

Ennen ympyrämetaforaa mies kuitenkin saapui Jyväskylään Tampereen perinteikkäästä koripallopitäjästä, Pyrinnön talenttitehtaasta. Millä odotuksilla mies kesän lopulla vuonna 2020 saapui paikkakunnalle?

– Jos olen täysin rehellinen, niin ei ollut mitään hajua JBA:n toiminnasta kun pääsin opiskelemaan Jyväskylään, Tommi myöntää.

– Olihan se sit aika shokki. Ensi hetkestä lähtien tuntui jotenkin todella erityiseltä, eikä se tunne oikeastaan poistunut koskaan. Koska eihän sellasta ole missään muualla.

Samaan hengenvetoon on tietysti kysyttävä tulevaisuuden pelisuunnitelmista. Punavalkoiset ja sinivalkoiset asut on nyt testattu, onko toiveita tulevasta väriyhdistelmästä?

– Onhan tässä varmaan mahdollisuuksia jatkaa tätä korishommaa, mutta standardit on nousseet muutaman vuoden aikana aika korkealle siinä, että mitä toiminnalta osaa itse toivoa. Sen takia on vaikea miettiä edes muualle pelaamaan lähtemistä, Tommi toteaa.

Miten vime kausi sitten näyttäytyi miehen silmin puhtaasti koripallon näkökulmasta? Mikä oli erilaista kahteen aikaisempaan sesonkiin?

– Jos olen täysin rehellinen, niin viime kausi oli aika yllätys. Hauskaa kyllä, mutta aikaisemmista kausista oli paljon parempi fiilis syksyyn lähtiessä, mutta ne ei oikein lähteny sit ikinä jotenkin liitoon, Tommi naurahtaa.

– Viime kausi oli aiempiin verrattuna ihan päinvastainen. Ero oli ehkä siinä, että kiristettiin ruuvia heti alkukesän harjoittelusta jo ja se näkyi sit heti kauden ekoista peleistä lähtien. Sitä omaa tekemistä ei siinä hetkessä vaan osannut suhteuttaa muihin joukkueisiin vielä ja syksyllä tuntu jotenkin oudolta, et miten tää nyt onkin näin helpon tuntuista. Kevätpuolella kun huomas, että tää on oikeasti meidän taso, eikä tässä tarvii venyä, niin tajus, että tää homma oikeasti rokkaa.

Mites ne kevään pelit sitten? Kulunut kysymys tässä kohtaa lukijoille ja vastaajille, mutta Monnarin ja erityisesti Nakkifakiiri King Jahvan suosikkipelaajalta se pitää silti kysyä.

– Kaikista isoin juttu koko kaudella oli se Monnarin tunnelma, Tommi naulaa.

– Todella hurjaa, että jengi innostui sillä tavalla, eikä tollasta yhteisön tukea ole tarjolla kuin tosi harvoin yhtään missään. Ihan sama millä tasolla pelaa. Se miten yleisö oli mukana, se teki keväästä erityisen.

Analyyttisena ajatusten tonavana Tommi ottaa askeleen taaksepäin ja muistuttaa JBA:n toiminnan todellisesta kivijalasta. Kaiken ympärillä on koripallo, mutta keskiössä on jotain paljon muuta.

– Ensinnäkin, mulla on ihan todella kiitollinen fiilis kaikesta missä on saanut olla mukana ja mitä kaikkea sai itselleen reppuun mukaan noiden kolmen vuoden aikana. Koripalloa pelataan, mutta pihvi on ihan kaikkea muuta kuin koripallo. Kolme vuotta antoi niin paljon oppeja matkaan ja JBA:n toiminta on kyllä koko urheilu ja elämä pienoiskoossa. Vaikeiden asioiden ja tunteiden kanssa kun oppii toimimaan, omaa lopulta työkaluja elämässä aika pitkälle, Tommi avaa.

Mitä sieltä kaiken keskeltä sitten löytyy?

– Isoin juttu on tavallaan se, että vaikka tulis mitä, niin tärkeintä on miten kohtelet muita ja teet kollektiivin kannalta oikeita asioita, Tommi muistuttaa.

– Kun kaikki valinnat tulee lopulta oikealta pohjalta, niin asiat yleensä kääntyy parhain päin. Kun luottaa siihen prosessiin, pääsee lopulta maaliin, vaikka välillä olis vaikeaakin.

Kollektiivi ja ryhmän yhtenäisyys, kokonaisuuden suuruus suhteessa osien summaan. Ne tuntuivat koripallomenestyksen pohjalla olevilta ponnahduslaudoilta viime kauden joukkueessa.

– Noi on sellaisia asioita, mitkä todellakin korostuivat kauden aikana ja sen ryhmän kanssa, Tommi nyökyttelee.

– Se on samalla kuitenkin ollut JBA:n isoimpia kantavia teemoja läpi vuosien, että mitä voit tuoda siihen yhteiseen pöytään. Kukaan ei yksin kanna toimintaa eteenpäin, mutta jokaisella on jotain, mikä voi helpottaa kaikkien muiden taakkaa. Jokaisella meillä on omat asiamme ja vahvuutemme, ja niitä arvostetaan koko ryhmän toimesta.

Ilman liioittelun häivää, se mitä toit Tommi JBA-yhteisöön, sitä ei pysty mittaamaan. Jokainen joka on saanut kunnian viettää aikaa miehen kanssa noiden kolmen vuoden aikana, on parempi ihminen pelkästään niiden kohtaamisten ansiosta.

Kiitos Tommi.

Kiitos Markus.

Kiitos Eino.

Kiitos Lauri.

Kiitos Tiitus.

Törmätään toisaalla, kun sen aika on.

***

Miesten kausi käyntiin heti kuumalla paikalliskamppailulla perjantaina 6.10. klo 18:30 kun Monnarille saapuu Äänekosken Huima! Hommaa liput tai kausikortit äkkiä ja varmista paikkasi kylän parhaissa kemuissa!